muunn- + -os. First attested in Frans Ferdinand Ahlman: Ruotsalais-suomalainen sanakirja ("Swedish-Finnish Dictionary", 1865).
muunnos
Inflection of muunnos (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | muunnos | muunnokset | |
genitive | muunnoksen | muunnosten muunnoksien | |
partitive | muunnosta | muunnoksia | |
illative | muunnokseen | muunnoksiin | |
singular | plural | ||
nominative | muunnos | muunnokset | |
accusative | nom. | muunnos | muunnokset |
gen. | muunnoksen | ||
genitive | muunnoksen | muunnosten muunnoksien | |
partitive | muunnosta | muunnoksia | |
inessive | muunnoksessa | muunnoksissa | |
elative | muunnoksesta | muunnoksista | |
illative | muunnokseen | muunnoksiin | |
adessive | muunnoksella | muunnoksilla | |
ablative | muunnokselta | muunnoksilta | |
allative | muunnokselle | muunnoksille | |
essive | muunnoksena | muunnoksina | |
translative | muunnokseksi | muunnoksiksi | |
abessive | muunnoksetta | muunnoksitta | |
instructive | — | muunnoksin | |
comitative | See the possessive forms below. |