muunn- + -os. First attested in Frans Ferdinand Ahlman: Ruotsalais-suomalainen sanakirja ("Swedish-Finnish Dictionary", 1865).
muunnos
Inflection of muunnos (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | muunnos | muunnokset | ||
genitive | muunnoksen | muunnosten muunnoksien | ||
partitive | muunnosta | muunnoksia | ||
illative | muunnokseen | muunnoksiin | ||
singular | plural | |||
nominative | muunnos | muunnokset | ||
accusative | nom. | muunnos | muunnokset | |
gen. | muunnoksen | |||
genitive | muunnoksen | muunnosten muunnoksien | ||
partitive | muunnosta | muunnoksia | ||
inessive | muunnoksessa | muunnoksissa | ||
elative | muunnoksesta | muunnoksista | ||
illative | muunnokseen | muunnoksiin | ||
adessive | muunnoksella | muunnoksilla | ||
ablative | muunnokselta | muunnoksilta | ||
allative | muunnokselle | muunnoksille | ||
essive | muunnoksena | muunnoksina | ||
translative | muunnokseksi | muunnoksiksi | ||
abessive | muunnoksetta | muunnoksitta | ||
instructive | — | muunnoksin | ||
comitative | See the possessive forms below. |