myöntää (“to concede, admit, affirm”) + -inen. Coined by Finnish physician and translator Wolmar Schildt in 1847.
myönteinen (comparative myönteisempi, superlative myönteisin)
Inflection of myönteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | myönteinen | myönteiset | |
genitive | myönteisen | myönteisten myönteisien | |
partitive | myönteistä | myönteisiä | |
illative | myönteiseen | myönteisiin | |
singular | plural | ||
nominative | myönteinen | myönteiset | |
accusative | nom. | myönteinen | myönteiset |
gen. | myönteisen | ||
genitive | myönteisen | myönteisten myönteisien | |
partitive | myönteistä | myönteisiä | |
inessive | myönteisessä | myönteisissä | |
elative | myönteisestä | myönteisistä | |
illative | myönteiseen | myönteisiin | |
adessive | myönteisellä | myönteisillä | |
ablative | myönteiseltä | myönteisiltä | |
allative | myönteiselle | myönteisille | |
essive | myönteisenä | myönteisinä | |
translative | myönteiseksi | myönteisiksi | |
abessive | myönteisettä | myönteisittä | |
instructive | — | myönteisin | |
comitative | — | myönteisine |