myhähtää

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form myhähtää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd

inessive

myhähtämässä

—

elative

myhähtämästä

—

illative

myhähtämään

—

adessive

myhähtämällä

—

abessive

myhähtämättä

—

instructive

myhähtämän

myhähdettämän

4th³

verbal noun

myhähtäminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	myhähtämäisilläni	myhähtämäisillämme
2nd	myhähtämäisilläsi	myhähtämäisillänne
3rd	myhähtämäisillään myhähtämäisillänsä

Derived terms

Anagrams

hymähtää

Ingrian

Etymology

Of onomatopoeic origin. Cognate with Finnish myhähtää.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmyhæhtæː/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈmyhæhtæː/,
Rhymes: -yhæhtæː
Hyphenation: my‧häh‧tää

Verb

myhähtää

(intransitive) to smile shortly

Conjugation

Conjugation of myhähtää (type 2/kirjuttaa, t- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	myhähän	en myhähä	1st singular	oon myhähtänt, oon myhähtänyt	en oo myhähtänt, en oo myhähtänyt
2nd singular	myhähät	et myhähä	2nd singular	oot myhähtänt, oot myhähtänyt	et oo myhähtänt, et oo myhähtänyt
3rd singular	myhähtää	ei myhähä	3rd singular	ono myhähtänt, ono myhähtänyt	ei oo myhähtänt, ei oo myhähtänyt
1st plural	myhähämmä	emmä myhähä	1st plural	oomma myhähtänneet	emmä oo myhähtänneet
2nd plural	myhähättä	että myhähä	2nd plural	ootta myhähtänneet	että oo myhähtänneet
3rd plural	myhähtäät¹⁾, myhähtävät²⁾, myhähettää	evät myhähä, ei myhähetä	3rd plural	ovat myhähtänneet	evät oo myhähtänneet, ei oo myhähetty
impersonal	myhähettää	ei myhähetä	impersonal	ono myhähetty	ei oo myhähetty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	myhähin	en myhähtänt, en myhähtänyt	1st singular	olin myhähtänt, olin myhähtänyt	en olt myhähtänt, en olt myhähtänyt
2nd singular	myhähit	et myhähtänt, et myhähtänyt	2nd singular	olit myhähtänt, olit myhähtänyt	et olt myhähtänt, et olt myhähtänyt
3rd singular	myhähti	ei myhähtänt, ei myhähtänyt	3rd singular	oli myhähtänt, oli myhähtänyt	ei olt myhähtänt, ei olt myhähtänyt
1st plural	myhähimmä	emmä myhähtänneet	1st plural	olimma myhähtänneet	emmä olleet myhähtänneet
2nd plural	myhähittä	että myhähtänneet	2nd plural	olitta myhähtänneet	että olleet myhähtänneet
3rd plural	myhähtiit¹⁾, myhähtivät²⁾, myhähettii	evät myhähtänneet, ei myhähetty	3rd plural	olivat myhähtänneet	evät olleet myhähtänneet, ei olt myhähetty
impersonal	myhähettii	ei myhähetty	impersonal	oli myhähetty	ei olt myhähetty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	myhähtäisin	en myhähtäis	1st singular	olisin myhähtänt, olisin myhähtänyt	en olis myhähtänt, en olis myhähtänyt
2nd singular	myhähtäisit, myhähtäist¹⁾	et myhähtäis	2nd singular	olisit myhähtänt, olisit myhähtänyt	et olis myhähtänt, et olis myhähtänyt
3rd singular	myhähtäis	ei myhähtäis	3rd singular	olis myhähtänt, olis myhähtänyt	ei olis myhähtänt, ei olis myhähtänyt
1st plural	myhähtäisimmä	emmä myhähtäis	1st plural	olisimma myhähtänneet	emmä olis myhähtänneet
2nd plural	myhähtäisittä	että myhähtäis	2nd plural	olisitta myhähtänneet	että olis myhähtänneet
3rd plural	myhähtäisiit¹⁾, myhähtäisivät²⁾, myhähettäis	evät myhähtäis, ei myhähettäis	3rd plural	olisivat myhähtänneet	evät olis myhähtänneet, ei olis myhähetty
impersonal	myhähettäis	ei myhähettäis	impersonal	olis myhähetty	ei olis myhähetty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	myhähä	elä myhähä	2nd singular	oo myhähtänt, oo myhähtänyt	elä oo myhähtänt, elä oo myhähtänyt
3rd singular	myhähtäkköö	elköö myhähtäkö	3rd singular	olkoo myhähtänt, olkoo myhähtänyt	elköö olko myhähtänt, elköö olko myhähtänyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	myhähtäkkää	elkää myhähtäkö	2nd plural	olkaa myhähtänneet	elkää olko myhähtänneet
3rd plural	myhähtäkkööt	elkööt myhähtäkö, elköö myhähettäkö	3rd plural	olkoot myhähtänneet	elkööt olko myhähtänneet, elköö olko myhähetty
impersonal	myhähettäköö	elköö myhähettäkö	impersonal	olkoo myhähetty	elköö olko myhähetty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	myhähtänen	en myhähtäne
2nd singular	myhähtänet	et myhähtäne
3rd singular	myhähtännöö	ei myhähtäne
1st plural	myhähtänemmä	emmä myhähtäne
2nd plural	myhähtänettä	että myhähtäne
3rd plural	myhähtännööt	evät myhähtäne, ei myhähettäne
impersonal	myhähettänöö	ei myhähettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		myhähtää	present	myhähtävä	myhähettävä
2nd	inessive	myhähtäes	past	myhähtänt, myhähtänyt	myhähetty
2nd	instructive	myhähtäen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (myhähtäkkää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	myhähtämmää
	inessive	myhähtämäs
	elative	myhähtämäst
	abessive	myhähtämätä
4th	nominative	myhähtämiin
	partitive	myhähtämistä, myhähtämist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 323

myhähtää

Contents

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References

Wikious

Boobota

Sagapedia