neuvotella (“to negotiate”) + -u. Coined by Finnish teacher and linguist Gustaf Erik Eurén in 1860.
neuvottelu
| Inflection of neuvottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation) | ||||
|---|---|---|---|---|
| nominative | neuvottelu | neuvottelut | ||
| genitive | neuvottelun | neuvottelujen neuvotteluiden neuvotteluitten | ||
| partitive | neuvottelua | neuvotteluja neuvotteluita | ||
| illative | neuvotteluun | neuvotteluihin | ||
| singular | plural | |||
| nominative | neuvottelu | neuvottelut | ||
| accusative | nom. | neuvottelu | neuvottelut | |
| gen. | neuvottelun | |||
| genitive | neuvottelun | neuvottelujen neuvotteluiden neuvotteluitten | ||
| partitive | neuvottelua | neuvotteluja neuvotteluita | ||
| inessive | neuvottelussa | neuvotteluissa | ||
| elative | neuvottelusta | neuvotteluista | ||
| illative | neuvotteluun | neuvotteluihin | ||
| adessive | neuvottelulla | neuvotteluilla | ||
| ablative | neuvottelulta | neuvotteluilta | ||
| allative | neuvottelulle | neuvotteluille | ||
| essive | neuvotteluna | neuvotteluina | ||
| translative | neuvotteluksi | neuvotteluiksi | ||
| abessive | neuvottelutta | neuvotteluitta | ||
| instructive | — | neuvotteluin | ||
| comitative | See the possessive forms below. | |||