neuvotella (“to negotiate”) + -u. Coined by Finnish teacher and linguist Gustaf Erik Eurén in 1860.
neuvottelu
Inflection of neuvottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | neuvottelu | neuvottelut | |
genitive | neuvottelun | neuvottelujen neuvotteluiden neuvotteluitten | |
partitive | neuvottelua | neuvotteluja neuvotteluita | |
illative | neuvotteluun | neuvotteluihin | |
singular | plural | ||
nominative | neuvottelu | neuvottelut | |
accusative | nom. | neuvottelu | neuvottelut |
gen. | neuvottelun | ||
genitive | neuvottelun | neuvottelujen neuvotteluiden neuvotteluitten | |
partitive | neuvottelua | neuvotteluja neuvotteluita | |
inessive | neuvottelussa | neuvotteluissa | |
elative | neuvottelusta | neuvotteluista | |
illative | neuvotteluun | neuvotteluihin | |
adessive | neuvottelulla | neuvotteluilla | |
ablative | neuvottelulta | neuvotteluilta | |
allative | neuvottelulle | neuvotteluille | |
essive | neuvotteluna | neuvotteluina | |
translative | neuvotteluksi | neuvotteluiksi | |
abessive | neuvottelutta | neuvotteluitta | |
instructive | — | neuvotteluin | |
comitative | See the possessive forms below. |