ohitus

Hello, you have come here looking for the meaning of the word ohitus. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word ohitus, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say ohitus in singular and plural. Everything you need to know about the word ohitus you have here. The definition of the word ohitus will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofohitus, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

ohittaa +‎ -us

Pronunciation

Noun

ohitus

  1. bypass
  2. overtaking

Declension

Inflection of ohitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative ohitus ohitukset
genitive ohituksen ohitusten
ohituksien
partitive ohitusta ohituksia
illative ohitukseen ohituksiin
singular plural
nominative ohitus ohitukset
accusative nom. ohitus ohitukset
gen. ohituksen
genitive ohituksen ohitusten
ohituksien
partitive ohitusta ohituksia
inessive ohituksessa ohituksissa
elative ohituksesta ohituksista
illative ohitukseen ohituksiin
adessive ohituksella ohituksilla
ablative ohitukselta ohituksilta
allative ohitukselle ohituksille
essive ohituksena ohituksina
translative ohitukseksi ohituksiksi
abessive ohituksetta ohituksitta
instructive ohituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ohitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative ohitukseni ohitukseni
accusative nom. ohitukseni ohitukseni
gen. ohitukseni
genitive ohitukseni ohitusteni
ohituksieni
partitive ohitustani ohituksiani
inessive ohituksessani ohituksissani
elative ohituksestani ohituksistani
illative ohitukseeni ohituksiini
adessive ohituksellani ohituksillani
ablative ohitukseltani ohituksiltani
allative ohitukselleni ohituksilleni
essive ohituksenani ohituksinani
translative ohituksekseni ohituksikseni
abessive ohituksettani ohituksittani
instructive
comitative ohituksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ohituksesi ohituksesi
accusative nom. ohituksesi ohituksesi
gen. ohituksesi
genitive ohituksesi ohitustesi
ohituksiesi
partitive ohitustasi ohituksiasi
inessive ohituksessasi ohituksissasi
elative ohituksestasi ohituksistasi
illative ohitukseesi ohituksiisi
adessive ohituksellasi ohituksillasi
ablative ohitukseltasi ohituksiltasi
allative ohituksellesi ohituksillesi
essive ohituksenasi ohituksinasi
translative ohitukseksesi ohituksiksesi
abessive ohituksettasi ohituksittasi
instructive
comitative ohituksinesi

Derived terms

(compounds):

See also

Further reading

Anagrams