olla olemassa (“to exist”) + -o; olemassa + olo. First attested in Frans Ferdinand Ahlman: Ruotsalais-suomalainen sanakirja ("Swedish-Finnish Dictionary", 1865).
olemassaolo
Inflection of olemassaolo (Kotus type 1/valo, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | olemassaolo | olemassaolot | |
genitive | olemassaolon | olemassaolojen | |
partitive | olemassaoloa | olemassaoloja | |
illative | olemassaoloon | olemassaoloihin | |
singular | plural | ||
nominative | olemassaolo | olemassaolot | |
accusative | nom. | olemassaolo | olemassaolot |
gen. | olemassaolon | ||
genitive | olemassaolon | olemassaolojen | |
partitive | olemassaoloa | olemassaoloja | |
inessive | olemassaolossa | olemassaoloissa | |
elative | olemassaolosta | olemassaoloista | |
illative | olemassaoloon | olemassaoloihin | |
adessive | olemassaololla | olemassaoloilla | |
ablative | olemassaololta | olemassaoloilta | |
allative | olemassaololle | olemassaoloille | |
essive | olemassaolona | olemassaoloina | |
translative | olemassaoloksi | olemassaoloiksi | |
abessive | olemassaolotta | olemassaoloitta | |
instructive | — | olemassaoloin | |
comitative | See the possessive forms below. |