ominainen

Hello, you have come here looking for the meaning of the word ominainen. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word ominainen, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say ominainen in singular and plural. Everything you need to know about the word ominainen you have here. The definition of the word ominainen will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofominainen, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

oma +‎ -nainen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈominɑi̯nen/,
  • Rhymes: -ɑinen
  • Syllabification(key): o‧mi‧nai‧nen

Adjective

ominainen (comparative ominaisempi, superlative ominaisin)

  1. typical, characteristic, specific, inherent

Declension

Inflection of ominainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ominainen ominaiset
genitive ominaisen ominaisten
ominaisien
partitive ominaista ominaisia
illative ominaiseen ominaisiin
singular plural
nominative ominainen ominaiset
accusative nom. ominainen ominaiset
gen. ominaisen
genitive ominaisen ominaisten
ominaisien
partitive ominaista ominaisia
inessive ominaisessa ominaisissa
elative ominaisesta ominaisista
illative ominaiseen ominaisiin
adessive ominaisella ominaisilla
ablative ominaiselta ominaisilta
allative ominaiselle ominaisille
essive ominaisena ominaisina
translative ominaiseksi ominaisiksi
abessive ominaisetta ominaisitta
instructive — ominaisin
comitative — ominaisine
Possessive forms of ominainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative ominaiseni ominaiseni
accusative nom. ominaiseni ominaiseni
gen. ominaiseni
genitive ominaiseni ominaisteni
ominaisieni
partitive ominaistani ominaisiani
inessive ominaisessani ominaisissani
elative ominaisestani ominaisistani
illative ominaiseeni ominaisiini
adessive ominaisellani ominaisillani
ablative ominaiseltani ominaisiltani
allative ominaiselleni ominaisilleni
essive ominaisenani ominaisinani
translative ominaisekseni ominaisikseni
abessive ominaisettani ominaisittani
instructive — —
comitative — ominaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ominaisesi ominaisesi
accusative nom. ominaisesi ominaisesi
gen. ominaisesi
genitive ominaisesi ominaistesi
ominaisiesi
partitive ominaistasi ominaisiasi
inessive ominaisessasi ominaisissasi
elative ominaisestasi ominaisistasi
illative ominaiseesi ominaisiisi
adessive ominaisellasi ominaisillasi
ablative ominaiseltasi ominaisiltasi
allative ominaisellesi ominaisillesi
essive ominaisenasi ominaisinasi
translative ominaiseksesi ominaisiksesi
abessive ominaisettasi ominaisittasi
instructive — —
comitative — ominaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ominaisemme ominaisemme
accusative nom. ominaisemme ominaisemme
gen. ominaisemme
genitive ominaisemme ominaistemme
ominaisiemme
partitive ominaistamme ominaisiamme
inessive ominaisessamme ominaisissamme
elative ominaisestamme ominaisistamme
illative ominaiseemme ominaisiimme
adessive ominaisellamme ominaisillamme
ablative ominaiseltamme ominaisiltamme
allative ominaisellemme ominaisillemme
essive ominaisenamme ominaisinamme
translative ominaiseksemme ominaisiksemme
abessive ominaisettamme ominaisittamme
instructive — —
comitative — ominaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ominaisenne ominaisenne
accusative nom. ominaisenne ominaisenne
gen. ominaisenne
genitive ominaisenne ominaistenne
ominaisienne
partitive ominaistanne ominaisianne
inessive ominaisessanne ominaisissanne
elative ominaisestanne ominaisistanne
illative ominaiseenne ominaisiinne
adessive ominaisellanne ominaisillanne
ablative ominaiseltanne ominaisiltanne
allative ominaisellenne ominaisillenne
essive ominaisenanne ominaisinanne
translative ominaiseksenne ominaisiksenne
abessive ominaisettanne ominaisittanne
instructive — —
comitative — ominaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative ominaisensa ominaisensa
accusative nom. ominaisensa ominaisensa
gen. ominaisensa
genitive ominaisensa ominaistensa
ominaisiensa
partitive ominaistaan
ominaistansa 		ominaisiaan
ominaisiansa
inessive ominaisessaan
ominaisessansa 		ominaisissaan
ominaisissansa
elative ominaisestaan
ominaisestansa 		ominaisistaan
ominaisistansa
illative ominaiseensa ominaisiinsa
adessive ominaisellaan
ominaisellansa 		ominaisillaan
ominaisillansa
ablative ominaiseltaan
ominaiseltansa 		ominaisiltaan
ominaisiltansa
allative ominaiselleen
ominaisellensa 		ominaisilleen
ominaisillensa
essive ominaisenaan
ominaisenansa 		ominaisinaan
ominaisinansa
translative ominaisekseen
ominaiseksensa 		ominaisikseen
ominaisiksensa
abessive ominaisettaan
ominaisettansa 		ominaisittaan
ominaisittansa
instructive — —
comitative — ominaisineen
ominaisinensa

Derived terms

compounds

Further reading

Wikious
Boobota
Sagapedia