omin + tae + -inen. First attested in Frans Ferdinand Ahlman: Ruotsalais-suomalainen sanakirja ("Swedish-Finnish Dictionary", 1865).
omintakeinen (comparative omintakeisempi, superlative omintakeisin)
Inflection of omintakeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | omintakeinen | omintakeiset | |
genitive | omintakeisen | omintakeisten omintakeisien | |
partitive | omintakeista | omintakeisia | |
illative | omintakeiseen | omintakeisiin | |
singular | plural | ||
nominative | omintakeinen | omintakeiset | |
accusative | nom. | omintakeinen | omintakeiset |
gen. | omintakeisen | ||
genitive | omintakeisen | omintakeisten omintakeisien | |
partitive | omintakeista | omintakeisia | |
inessive | omintakeisessa | omintakeisissa | |
elative | omintakeisesta | omintakeisista | |
illative | omintakeiseen | omintakeisiin | |
adessive | omintakeisella | omintakeisilla | |
ablative | omintakeiselta | omintakeisilta | |
allative | omintakeiselle | omintakeisille | |
essive | omintakeisena | omintakeisina | |
translative | omintakeiseksi | omintakeisiksi | |
abessive | omintakeisetta | omintakeisitta | |
instructive | — | omintakeisin | |
comitative | — | omintakeisine |