opittu

Finnish

opittu

opittu

past passive participle of oppia
Normaali käyttäytyminen on kuorrutus opittua käyttäytymistä vaiston päällä.
Everyday behavior is an overlay of learned behavior over instinct.

Inflection of opittu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		opittu	opitut
genitive		opitun	opittujen
partitive		opittua	opittuja
illative		opittuun	opittuihin
		singular	plural
nominative		opittu	opitut
accusative	nom.	opittu	opitut
accusative	gen.	opitun	opitut
genitive		opitun	opittujen
partitive		opittua	opittuja
inessive		opitussa	opituissa
elative		opitusta	opituista
illative		opittuun	opittuihin
adessive		opitulla	opituilla
ablative		opitulta	opituilta
allative		opitulle	opituille
essive		opittuna	opittuina
translative		opituksi	opituiksi
abessive		opitutta	opituitta
instructive		—	opituin
comitative		—	opittuine

Possessive forms of opittu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)

Rare. Only used with substantive adjectives.

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		opittuni	opittuni
accusative	nom.	opittuni	opittuni
accusative	gen.	opittuni	opittuni
genitive		opittuni	opittujeni
partitive		opittuani	opittujani
inessive		opitussani	opituissani
elative		opitustani	opituistani
illative		opittuuni	opittuihini
adessive		opitullani	opituillani
ablative		opitultani	opituiltani
allative		opitulleni	opituilleni
essive		opittunani	opittuinani
translative		opitukseni	opituikseni
abessive		opituttani	opituittani
instructive		—	—
comitative		—	opittuineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		opittusi	opittusi
accusative	nom.	opittusi	opittusi
accusative	gen.	opittusi	opittusi
genitive		opittusi	opittujesi
partitive		opittuasi	opittujasi
inessive		opitussasi	opituissasi
elative		opitustasi	opituistasi
illative		opittuusi	opittuihisi
adessive		opitullasi	opituillasi
ablative		opitultasi	opituiltasi
allative		opitullesi	opituillesi
essive		opittunasi	opittuinasi
translative		opituksesi	opituiksesi
abessive		opituttasi	opituittasi
instructive		—	—
comitative		—	opittuinesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		opittumme	opittumme
accusative	nom.	opittumme	opittumme
accusative	gen.	opittumme	opittumme
genitive		opittumme	opittujemme
partitive		opittuamme	opittujamme
inessive		opitussamme	opituissamme
elative		opitustamme	opituistamme
illative		opittuumme	opittuihimme
adessive		opitullamme	opituillamme
ablative		opitultamme	opituiltamme
allative		opitullemme	opituillemme
essive		opittunamme	opittuinamme
translative		opituksemme	opituiksemme
abessive		opituttamme	opituittamme
instructive		—	—
comitative		—	opittuinemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		opittunne	opittunne
accusative	nom.	opittunne	opittunne
accusative	gen.	opittunne	opittunne
genitive		opittunne	opittujenne
partitive		opittuanne	opittujanne
inessive		opitussanne	opituissanne
elative		opitustanne	opituistanne
illative		opittuunne	opittuihinne
adessive		opitullanne	opituillanne
ablative		opitultanne	opituiltanne
allative		opitullenne	opituillenne
essive		opittunanne	opittuinanne
translative		opituksenne	opituiksenne
abessive		opituttanne	opituittanne
instructive		—	—
comitative		—	opittuinenne