oppikirja

Finnish

oppi (“study”) +‎ kirja (“book”). Coined by Finnish linguist and author Reinhold von Becker in 1824.

oppikirja

Inflection of oppikirja (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		oppikirja	oppikirjat
genitive		oppikirjan	oppikirjojen
partitive		oppikirjaa	oppikirjoja
illative		oppikirjaan	oppikirjoihin
		singular	plural
nominative		oppikirja	oppikirjat
accusative	nom.	oppikirja	oppikirjat
accusative	gen.	oppikirjan	oppikirjat
genitive		oppikirjan	oppikirjojen oppikirjain ^rare
partitive		oppikirjaa	oppikirjoja
inessive		oppikirjassa	oppikirjoissa
elative		oppikirjasta	oppikirjoista
illative		oppikirjaan	oppikirjoihin
adessive		oppikirjalla	oppikirjoilla
ablative		oppikirjalta	oppikirjoilta
allative		oppikirjalle	oppikirjoille
essive		oppikirjana	oppikirjoina
translative		oppikirjaksi	oppikirjoiksi
abessive		oppikirjatta	oppikirjoitta
instructive		—	oppikirjoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of oppikirja (Kotus type 9/kala, no gradation)

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		oppikirjani	oppikirjani
accusative	nom.	oppikirjani	oppikirjani
accusative	gen.	oppikirjani	oppikirjani
genitive		oppikirjani	oppikirjojeni oppikirjaini ^rare
partitive		oppikirjaani	oppikirjojani
inessive		oppikirjassani	oppikirjoissani
elative		oppikirjastani	oppikirjoistani
illative		oppikirjaani	oppikirjoihini
adessive		oppikirjallani	oppikirjoillani
ablative		oppikirjaltani	oppikirjoiltani
allative		oppikirjalleni	oppikirjoilleni
essive		oppikirjanani	oppikirjoinani
translative		oppikirjakseni	oppikirjoikseni
abessive		oppikirjattani	oppikirjoittani
instructive		—	—
comitative		—	oppikirjoineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		oppikirjasi	oppikirjasi
accusative	nom.	oppikirjasi	oppikirjasi
accusative	gen.	oppikirjasi	oppikirjasi
genitive		oppikirjasi	oppikirjojesi oppikirjaisi ^rare
partitive		oppikirjaasi	oppikirjojasi
inessive		oppikirjassasi	oppikirjoissasi
elative		oppikirjastasi	oppikirjoistasi
illative		oppikirjaasi	oppikirjoihisi
adessive		oppikirjallasi	oppikirjoillasi
ablative		oppikirjaltasi	oppikirjoiltasi
allative		oppikirjallesi	oppikirjoillesi
essive		oppikirjanasi	oppikirjoinasi
translative		oppikirjaksesi	oppikirjoiksesi
abessive		oppikirjattasi	oppikirjoittasi
instructive		—	—
comitative		—	oppikirjoinesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		oppikirjamme	oppikirjamme
accusative	nom.	oppikirjamme	oppikirjamme
accusative	gen.	oppikirjamme	oppikirjamme
genitive		oppikirjamme	oppikirjojemme oppikirjaimme ^rare
partitive		oppikirjaamme	oppikirjojamme
inessive		oppikirjassamme	oppikirjoissamme
elative		oppikirjastamme	oppikirjoistamme
illative		oppikirjaamme	oppikirjoihimme
adessive		oppikirjallamme	oppikirjoillamme
ablative		oppikirjaltamme	oppikirjoiltamme
allative		oppikirjallemme	oppikirjoillemme
essive		oppikirjanamme	oppikirjoinamme
translative		oppikirjaksemme	oppikirjoiksemme
abessive		oppikirjattamme	oppikirjoittamme
instructive		—	—
comitative		—	oppikirjoinemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		oppikirjanne	oppikirjanne
accusative	nom.	oppikirjanne	oppikirjanne
accusative	gen.	oppikirjanne	oppikirjanne
genitive		oppikirjanne	oppikirjojenne oppikirjainne ^rare
partitive		oppikirjaanne	oppikirjojanne
inessive		oppikirjassanne	oppikirjoissanne
elative		oppikirjastanne	oppikirjoistanne
illative		oppikirjaanne	oppikirjoihinne
adessive		oppikirjallanne	oppikirjoillanne
ablative		oppikirjaltanne	oppikirjoiltanne
allative		oppikirjallenne	oppikirjoillenne
essive		oppikirjananne	oppikirjoinanne
translative		oppikirjaksenne	oppikirjoiksenne
abessive		oppikirjattanne	oppikirjoittanne
instructive		—	—
comitative		—	oppikirjoinenne

third-person possessor
		singular	plural
nominative		oppikirjansa	oppikirjansa
accusative	nom.	oppikirjansa	oppikirjansa
accusative	gen.	oppikirjansa	oppikirjansa
genitive		oppikirjansa	oppikirjojensa oppikirjainsa ^rare
partitive		oppikirjaansa	oppikirjojaan oppikirjojansa
inessive		oppikirjassaan oppikirjassansa	oppikirjoissaan oppikirjoissansa
elative		oppikirjastaan oppikirjastansa	oppikirjoistaan oppikirjoistansa
illative		oppikirjaansa	oppikirjoihinsa
adessive		oppikirjallaan oppikirjallansa	oppikirjoillaan oppikirjoillansa
ablative		oppikirjaltaan oppikirjaltansa	oppikirjoiltaan oppikirjoiltansa
allative		oppikirjalleen oppikirjallensa	oppikirjoilleen oppikirjoillensa
essive		oppikirjanaan oppikirjanansa	oppikirjoinaan oppikirjoinansa
translative		oppikirjakseen oppikirjaksensa	oppikirjoikseen oppikirjoiksensa
abessive		oppikirjattaan oppikirjattansa	oppikirjoittaan oppikirjoittansa
instructive		—	—
comitative		—	oppikirjoineen oppikirjoinensa

compounds

From oppi (“school”) +‎ kirja (“book”).

oppikirja

textbook
- 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 2:
  Tämä oppikirja ono praavitettu stabilioppikirjan mukkaa, lastu 1933 i 1934 voosiil.
  This textbook is corrected from the standard textbook published in the years 1933 and 1934.

Declension of oppikirja (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	oppikirja	oppikirjat
genitive	oppikirjan	oppikirjoin
partitive	oppikirjaa	oppikirjoja
illative	oppikirjaa	oppikirjoi
inessive	oppikirjaas	oppikirjois
elative	oppikirjast	oppikirjoist
allative	oppikirjalle	oppikirjoille
adessive	oppikirjaal	oppikirjoil
ablative	oppikirjalt	oppikirjoilt
translative	oppikirjaks	oppikirjoiks
essive	oppikirjanna, oppikirjaan	oppikirjoinna, oppikirjoin
exessive¹⁾	oppikirjant	oppikirjoint
¹⁾ obsolete ^) the accusative* corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) ^) the comitative** is formed by adding the suffix -ka^? or -kä^? to the genitive.