From poimi- (“to fish out”) + puikko (“stick”).
poimipuikko
Declension of poimipuikko (type 4/koivu, kk-k gradation) | ||
---|---|---|
singular | plural | |
nominative | poimipuikko | poimipuikot |
genitive | poimipuikon | poimipuikkoin, poimipuikkoloin |
partitive | poimipuikkoa | poimipuikkoja, poimipuikkoloja |
illative | poimipuikkoo | poimipuikkoi, poimipuikkoloihe |
inessive | poimipuikoos | poimipuikois, poimipuikkolois |
elative | poimipuikost | poimipuikoist, poimipuikkoloist |
allative | poimipuikolle | poimipuikoille, poimipuikkoloille |
adessive | poimipuikool | poimipuikoil, poimipuikkoloil |
ablative | poimipuikolt | poimipuikoilt, poimipuikkoloilt |
translative | poimipuikoks | poimipuikoiks, poimipuikkoloiks |
essive | poimipuikkonna, poimipuikkoon | poimipuikkoinna, poimipuikkoloinna, poimipuikkoin, poimipuikkoloin |
exessive1) | poimipuikkont | poimipuikkoint, poimipuikkoloint |
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. |