puhde

Hello, you have come here looking for the meaning of the word puhde. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word puhde, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say puhde in singular and plural. Everything you need to know about the word puhde you have here. The definition of the word puhde will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofpuhde, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *puktëk, from Proto-Finno-Ugric *pukta- (to shoo), the semantic development is likely "to shoo" > "to wake (someone) up" > "time of waking up" > "dawn" > "twilight". Compare Erzya пувтамс (puvtams, to wake (someone) up).

Pronunciation

Noun

puhde (archaic)

  1. twilight (period between daylight and darkness)

Usage notes

  • Now chiefly used in compound terms.

Declension

Inflection of puhde (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative puhde puhteet
genitive puhteen puhteiden
puhteitten
partitive puhdetta puhteita
illative puhteeseen puhteisiin
puhteihin
singular plural
nominative puhde puhteet
accusative nom. puhde puhteet
gen. puhteen
genitive puhteen puhteiden
puhteitten
partitive puhdetta puhteita
inessive puhteessa puhteissa
elative puhteesta puhteista
illative puhteeseen puhteisiin
puhteihin
adessive puhteella puhteilla
ablative puhteelta puhteilta
allative puhteelle puhteille
essive puhteena puhteina
translative puhteeksi puhteiksi
abessive puhteetta puhteitta
instructive puhtein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of puhde (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative puhteeni puhteeni
accusative nom. puhteeni puhteeni
gen. puhteeni
genitive puhteeni puhteideni
puhteitteni
partitive puhdettani puhteitani
inessive puhteessani puhteissani
elative puhteestani puhteistani
illative puhteeseeni puhteisiini
puhteihini
adessive puhteellani puhteillani
ablative puhteeltani puhteiltani
allative puhteelleni puhteilleni
essive puhteenani puhteinani
translative puhteekseni puhteikseni
abessive puhteettani puhteittani
instructive
comitative puhteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative puhteesi puhteesi
accusative nom. puhteesi puhteesi
gen. puhteesi
genitive puhteesi puhteidesi
puhteittesi
partitive puhdettasi puhteitasi
inessive puhteessasi puhteissasi
elative puhteestasi puhteistasi
illative puhteeseesi puhteisiisi
puhteihisi
adessive puhteellasi puhteillasi
ablative puhteeltasi puhteiltasi
allative puhteellesi puhteillesi
essive puhteenasi puhteinasi
translative puhteeksesi puhteiksesi
abessive puhteettasi puhteittasi
instructive
comitative puhteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative puhteemme puhteemme
accusative nom. puhteemme puhteemme
gen. puhteemme
genitive puhteemme puhteidemme
puhteittemme
partitive puhdettamme puhteitamme
inessive puhteessamme puhteissamme
elative puhteestamme puhteistamme
illative puhteeseemme puhteisiimme
puhteihimme
adessive puhteellamme puhteillamme
ablative puhteeltamme puhteiltamme
allative puhteellemme puhteillemme
essive puhteenamme puhteinamme
translative puhteeksemme puhteiksemme
abessive puhteettamme puhteittamme
instructive
comitative puhteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative puhteenne puhteenne
accusative nom. puhteenne puhteenne
gen. puhteenne
genitive puhteenne puhteidenne
puhteittenne
partitive puhdettanne puhteitanne
inessive puhteessanne puhteissanne
elative puhteestanne puhteistanne
illative puhteeseenne puhteisiinne
puhteihinne
adessive puhteellanne puhteillanne
ablative puhteeltanne puhteiltanne
allative puhteellenne puhteillenne
essive puhteenanne puhteinanne
translative puhteeksenne puhteiksenne
abessive puhteettanne puhteittanne
instructive
comitative puhteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative puhteensa puhteensa
accusative nom. puhteensa puhteensa
gen. puhteensa
genitive puhteensa puhteidensa
puhteittensa
partitive puhdettaan
puhdettansa
puhteitaan
puhteitansa
inessive puhteessaan
puhteessansa
puhteissaan
puhteissansa
elative puhteestaan
puhteestansa
puhteistaan
puhteistansa
illative puhteeseensa puhteisiinsa
puhteihinsa
adessive puhteellaan
puhteellansa
puhteillaan
puhteillansa
ablative puhteeltaan
puhteeltansa
puhteiltaan
puhteiltansa
allative puhteelleen
puhteellensa
puhteilleen
puhteillensa
essive puhteenaan
puhteenansa
puhteinaan
puhteinansa
translative puhteekseen
puhteeksensa
puhteikseen
puhteiksensa
abessive puhteettaan
puhteettansa
puhteittaan
puhteittansa
instructive
comitative puhteineen
puhteinensa

Synonyms

Derived terms

compounds

Further reading