puhjeta

From Proto-Finnic *puhkët'ak, from Proto-Uralic *pučke-. Related to Estonian puhkema, Karelian puheta, Ludian puhketa, Veps puhketa and Votic puhgõtõ. The verb shares its root with putkahtaa; the root with -hk- goes back to *-šk-, which has split irregularly from *-čk- (which developed into the -tk- in putkahtaa). The same split is also seen in potka, pohje.

• IPA^(key): /ˈpuhjetɑˣ/,
• Rhymes: -uhjetɑ
• Hyphenation^(key): puh‧je‧ta

puhjeta (intransitive)

1. (of something full e.g. of gas) to pop, burst, (e.g. of something sewn or of an abscess) to rupture

   Hän puhkesi kyyneliin kesken kertomuksensa.

   She burst into tears in the middle of her story.

2. (of a flower) to open, blossom
3. (of a war, epidemic, storm) to break out
4. (figuratively) to erupt

   Kriisi puhkesi aiemmin tällä viikolla.

   The crisis erupted earlier this week.

5. (of teeth) to erupt

   Maitohampaat kehittyvät sikiöasteella ja puhkeavat lapsuudessa.

   Deciduous teeth develop during the embryonic stage of development and erupt during infancy.

   hampaiden puhkeaminen ― teething

• puhkoa
• puhkaista
• puhki

• katketa
• haljeta
• poiketa
• ratketa

• “puhjeta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03