puukko

Hello, you have come here looking for the meaning of the word puukko. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word puukko, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say puukko in singular and plural. Everything you need to know about the word puukko you have here. The definition of the word puukko will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofpuukko, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.
See also: Puukko

English

A puukko with birch handle and full-length fuller

Etymology

Borrowed from Finnish puukko.

Noun

puukko (plural puukkos or puukot)

  1. A type of sharp, pointed knife of Nordic heritage, with a short blade and flat back; normally worn in a sheath on the waist, and used for woodcrafts or as a hunting knife.

Quotations

Translations

Further reading

Finnish

Etymology

puu (tree, wood) +‎ -kko. Cognate with Ingrian puukko. Reinforced by (or alternatively from) Middle Low German pōk.

Pronunciation

Noun

Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

puukko

  1. knife, hunting knife
    Synonyms: see veitsi
    saada puukostato get stabbed (literally, “to get (some) out of a knife”)
  2. (specifically) puukko (type of knife)

Declension

Inflection of puukko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative puukko puukot
genitive puukon puukkojen
partitive puukkoa puukkoja
illative puukkoon puukkoihin
singular plural
nominative puukko puukot
accusative nom. puukko puukot
gen. puukon
genitive puukon puukkojen
partitive puukkoa puukkoja
inessive puukossa puukoissa
elative puukosta puukoista
illative puukkoon puukkoihin
adessive puukolla puukoilla
ablative puukolta puukoilta
allative puukolle puukoille
essive puukkona puukkoina
translative puukoksi puukoiksi
abessive puukotta puukoitta
instructive puukoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of puukko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative puukkoni puukkoni
accusative nom. puukkoni puukkoni
gen. puukkoni
genitive puukkoni puukkojeni
partitive puukkoani puukkojani
inessive puukossani puukoissani
elative puukostani puukoistani
illative puukkooni puukkoihini
adessive puukollani puukoillani
ablative puukoltani puukoiltani
allative puukolleni puukoilleni
essive puukkonani puukkoinani
translative puukokseni puukoikseni
abessive puukottani puukoittani
instructive
comitative puukkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative puukkosi puukkosi
accusative nom. puukkosi puukkosi
gen. puukkosi
genitive puukkosi puukkojesi
partitive puukkoasi puukkojasi
inessive puukossasi puukoissasi
elative puukostasi puukoistasi
illative puukkoosi puukkoihisi
adessive puukollasi puukoillasi
ablative puukoltasi puukoiltasi
allative puukollesi puukoillesi
essive puukkonasi puukkoinasi
translative puukoksesi puukoiksesi
abessive puukottasi puukoittasi
instructive
comitative puukkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative puukkomme puukkomme
accusative nom. puukkomme puukkomme
gen. puukkomme
genitive puukkomme puukkojemme
partitive puukkoamme puukkojamme
inessive puukossamme puukoissamme
elative puukostamme puukoistamme
illative puukkoomme puukkoihimme
adessive puukollamme puukoillamme
ablative puukoltamme puukoiltamme
allative puukollemme puukoillemme
essive puukkonamme puukkoinamme
translative puukoksemme puukoiksemme
abessive puukottamme puukoittamme
instructive
comitative puukkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative puukkonne puukkonne
accusative nom. puukkonne puukkonne
gen. puukkonne
genitive puukkonne puukkojenne
partitive puukkoanne puukkojanne
inessive puukossanne puukoissanne
elative puukostanne puukoistanne
illative puukkoonne puukkoihinne
adessive puukollanne puukoillanne
ablative puukoltanne puukoiltanne
allative puukollenne puukoillenne
essive puukkonanne puukkoinanne
translative puukoksenne puukoiksenne
abessive puukottanne puukoittanne
instructive
comitative puukkoinenne

Derived terms

compounds

Further reading

Ingrian

Puukko.

Etymology

From puu (wood) +‎ -kko. Akin to Finnish puukko.

Pronunciation

Noun

puukko

  1. hunting knife

Declension

Declension of puukko (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative puukko puukot
genitive puukon puukkoin, puukkoloin
partitive puukkoa puukkoja, puukkoloja
illative puukkoo puukkoi, puukkoloihe
inessive puukoos puukois, puukkolois
elative puukost puukoist, puukkoloist
allative puukolle puukoille, puukkoloille
adessive puukool puukoil, puukkoloil
ablative puukolt puukoilt, puukkoloilt
translative puukoks puukoiks, puukkoloiks
essive puukkonna, puukkoon puukkoinna, puukkoloinna, puukkoin, puukkoloin
exessive1) puukkont puukkoint, puukkoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 445

Votic

Etymology

Borrowed from Finnish puukko.

Pronunciation

Noun

puukko

  1. (Finnish) knife, puukko

Inflection

Declension of puukko (type II/võrkko, kk-k gradation)
singular plural
nominative puukko puukod
genitive puuko puukkojõ, puukkoi
partitive puukkoa puukkoitõ, puukkoi
illative puukkosõ, puukko puukkoisõ
inessive puukoz puukkoiz
elative puukossõ puukkoissõ
allative puukolõ puukkoilõ
adessive puukollõ puukkoillõ
ablative puukoltõ puukkoiltõ
translative puukossi puukkoissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive.
***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

  • Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “puukko”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn