puute

Hello, you have come here looking for the meaning of the word puute. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word puute, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say puute in singular and plural. Everything you need to know about the word puute you have here. The definition of the word puute will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofpuute, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

puuttua +‎ -e

Pronunciation

Noun

puute

  1. lack, shortage, deficiency
    Synonym: puutos
  2. shortcoming, weakness, downside
    Synonyms: puutos, vajavuus, heikkous
  3. need, poverty, destitution
    elää puutteessa ― to live in need

Declension

Inflection of puute (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative puute puutteet
genitive puutteen puutteiden
puutteitten
partitive puutetta puutteita
illative puutteeseen puutteisiin
puutteihin
singular plural
nominative puute puutteet
accusative nom. puute puutteet
gen. puutteen
genitive puutteen puutteiden
puutteitten
partitive puutetta puutteita
inessive puutteessa puutteissa
elative puutteesta puutteista
illative puutteeseen puutteisiin
puutteihin
adessive puutteella puutteilla
ablative puutteelta puutteilta
allative puutteelle puutteille
essive puutteena puutteina
translative puutteeksi puutteiksi
abessive puutteetta puutteitta
instructive — puuttein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of puute (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative puutteeni puutteeni
accusative nom. puutteeni puutteeni
gen. puutteeni
genitive puutteeni puutteideni
puutteitteni
partitive puutettani puutteitani
inessive puutteessani puutteissani
elative puutteestani puutteistani
illative puutteeseeni puutteisiini
puutteihini
adessive puutteellani puutteillani
ablative puutteeltani puutteiltani
allative puutteelleni puutteilleni
essive puutteenani puutteinani
translative puutteekseni puutteikseni
abessive puutteettani puutteittani
instructive — —
comitative — puutteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative puutteesi puutteesi
accusative nom. puutteesi puutteesi
gen. puutteesi
genitive puutteesi puutteidesi
puutteittesi
partitive puutettasi puutteitasi
inessive puutteessasi puutteissasi
elative puutteestasi puutteistasi
illative puutteeseesi puutteisiisi
puutteihisi
adessive puutteellasi puutteillasi
ablative puutteeltasi puutteiltasi
allative puutteellesi puutteillesi
essive puutteenasi puutteinasi
translative puutteeksesi puutteiksesi
abessive puutteettasi puutteittasi
instructive — —
comitative — puutteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative puutteemme puutteemme
accusative nom. puutteemme puutteemme
gen. puutteemme
genitive puutteemme puutteidemme
puutteittemme
partitive puutettamme puutteitamme
inessive puutteessamme puutteissamme
elative puutteestamme puutteistamme
illative puutteeseemme puutteisiimme
puutteihimme
adessive puutteellamme puutteillamme
ablative puutteeltamme puutteiltamme
allative puutteellemme puutteillemme
essive puutteenamme puutteinamme
translative puutteeksemme puutteiksemme
abessive puutteettamme puutteittamme
instructive — —
comitative — puutteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative puutteenne puutteenne
accusative nom. puutteenne puutteenne
gen. puutteenne
genitive puutteenne puutteidenne
puutteittenne
partitive puutettanne puutteitanne
inessive puutteessanne puutteissanne
elative puutteestanne puutteistanne
illative puutteeseenne puutteisiinne
puutteihinne
adessive puutteellanne puutteillanne
ablative puutteeltanne puutteiltanne
allative puutteellenne puutteillenne
essive puutteenanne puutteinanne
translative puutteeksenne puutteiksenne
abessive puutteettanne puutteittanne
instructive — —
comitative — puutteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative puutteensa puutteensa
accusative nom. puutteensa puutteensa
gen. puutteensa
genitive puutteensa puutteidensa
puutteittensa
partitive puutettaan
puutettansa 		puutteitaan
puutteitansa
inessive puutteessaan
puutteessansa 		puutteissaan
puutteissansa
elative puutteestaan
puutteestansa 		puutteistaan
puutteistansa
illative puutteeseensa puutteisiinsa
puutteihinsa
adessive puutteellaan
puutteellansa 		puutteillaan
puutteillansa
ablative puutteeltaan
puutteeltansa 		puutteiltaan
puutteiltansa
allative puutteelleen
puutteellensa 		puutteilleen
puutteillensa
essive puutteenaan
puutteenansa 		puutteinaan
puutteinansa
translative puutteekseen
puutteeksensa 		puutteikseen
puutteiksensa
abessive puutteettaan
puutteettansa 		puutteittaan
puutteittansa
instructive — —
comitative — puutteineen
puutteinensa

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

From puuttua (“to lack”) +‎ -e.

Pronunciation

Noun

puute

  1. shortage

Declension

Declension of puute (type 6/lähe, tt-t gradation)
singular plural
nominative puute puutteet
genitive puutteen puuttein
partitive puutetta puutteita
illative puutteesse puutteisse
inessive puuttees puutteis
elative puutteest puutteist
allative puutteelle puutteille
adessive puutteel puutteil
ablative puutteelt puutteilt
translative puutteeks puutteiks
essive puutteenna, puutteen puutteinna, puuttein
exessive1) puutteent puutteint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 445
Wikious
Boobota
Sagapedia