remmi

Hello, you have come here looking for the meaning of the word remmi. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word remmi, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say remmi in singular and plural. Everything you need to know about the word remmi you have here. The definition of the word remmi will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofremmi, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From Swedish rem.

Pronunciation

Noun

remmi

  1. leash (strap, cord or rope with which to restrain an animal)
  2. strap (long, narrow, pliable strip of leather, cloth etc.)
  3. (colloquial) group of people; gang, lot

Declension

Inflection of remmi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative remmi remmit
genitive remmin remmien
partitive remmiä remmejä
illative remmiin remmeihin
singular plural
nominative remmi remmit
accusative nom. remmi remmit
gen. remmin
genitive remmin remmien
partitive remmiä remmejä
inessive remmissä remmeissä
elative remmistä remmeistä
illative remmiin remmeihin
adessive remmillä remmeillä
ablative remmiltä remmeiltä
allative remmille remmeille
essive remminä remmeinä
translative remmiksi remmeiksi
abessive remmittä remmeittä
instructive remmein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of remmi (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative remmini remmini
accusative nom. remmini remmini
gen. remmini
genitive remmini remmieni
partitive remmiäni remmejäni
inessive remmissäni remmeissäni
elative remmistäni remmeistäni
illative remmiini remmeihini
adessive remmilläni remmeilläni
ablative remmiltäni remmeiltäni
allative remmilleni remmeilleni
essive remminäni remmeinäni
translative remmikseni remmeikseni
abessive remmittäni remmeittäni
instructive
comitative remmeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative remmisi remmisi
accusative nom. remmisi remmisi
gen. remmisi
genitive remmisi remmiesi
partitive remmiäsi remmejäsi
inessive remmissäsi remmeissäsi
elative remmistäsi remmeistäsi
illative remmiisi remmeihisi
adessive remmilläsi remmeilläsi
ablative remmiltäsi remmeiltäsi
allative remmillesi remmeillesi
essive remminäsi remmeinäsi
translative remmiksesi remmeiksesi
abessive remmittäsi remmeittäsi
instructive
comitative remmeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative remmimme remmimme
accusative nom. remmimme remmimme
gen. remmimme
genitive remmimme remmiemme
partitive remmiämme remmejämme
inessive remmissämme remmeissämme
elative remmistämme remmeistämme
illative remmiimme remmeihimme
adessive remmillämme remmeillämme
ablative remmiltämme remmeiltämme
allative remmillemme remmeillemme
essive remminämme remmeinämme
translative remmiksemme remmeiksemme
abessive remmittämme remmeittämme
instructive
comitative remmeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative remminne remminne
accusative nom. remminne remminne
gen. remminne
genitive remminne remmienne
partitive remmiänne remmejänne
inessive remmissänne remmeissänne
elative remmistänne remmeistänne
illative remmiinne remmeihinne
adessive remmillänne remmeillänne
ablative remmiltänne remmeiltänne
allative remmillenne remmeillenne
essive remminänne remmeinänne
translative remmiksenne remmeiksenne
abessive remmittänne remmeittänne
instructive
comitative remmeinenne

Synonyms

Derived terms

Further reading