Borrowed from Swedish rättika. Doublet of räätikkä.
retikka
Inflection of retikka (Kotus type 14*A/solakka, kk-k gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | retikka | retikat | |
genitive | retikan | retikoiden retikoitten retikkojen | |
partitive | retikkaa | retikoita retikkoja | |
illative | retikkaan | retikoihin retikkoihin | |
singular | plural | ||
nominative | retikka | retikat | |
accusative | nom. | retikka | retikat |
gen. | retikan | ||
genitive | retikan | retikoiden retikoitten retikkojen retikkain rare | |
partitive | retikkaa | retikoita retikkoja | |
inessive | retikassa | retikoissa | |
elative | retikasta | retikoista | |
illative | retikkaan | retikoihin retikkoihin | |
adessive | retikalla | retikoilla | |
ablative | retikalta | retikoilta | |
allative | retikalle | retikoille | |
essive | retikkana | retikkoina | |
translative | retikaksi | retikoiksi | |
abessive | retikatta | retikoitta | |
instructive | — | retikoin | |
comitative | See the possessive forms below. |