riippua (“to depend”) + -maton. First attested in Carl Helenius: Suomalainen ja ruozalainen sanakirja ("Finnish and Swedish Dictionary", 1838).
riippumaton (comparative riippumattomampi, superlative riippumattomin)
Inflection of riippumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | riippumaton | riippumattomat | |
genitive | riippumattoman | riippumattomien | |
partitive | riippumatonta | riippumattomia | |
illative | riippumattomaan | riippumattomiin | |
singular | plural | ||
nominative | riippumaton | riippumattomat | |
accusative | nom. | riippumaton | riippumattomat |
gen. | riippumattoman | ||
genitive | riippumattoman | riippumattomien riippumatonten rare | |
partitive | riippumatonta | riippumattomia | |
inessive | riippumattomassa | riippumattomissa | |
elative | riippumattomasta | riippumattomista | |
illative | riippumattomaan | riippumattomiin | |
adessive | riippumattomalla | riippumattomilla | |
ablative | riippumattomalta | riippumattomilta | |
allative | riippumattomalle | riippumattomille | |
essive | riippumattomana | riippumattomina | |
translative | riippumattomaksi | riippumattomiksi | |
abessive | riippumattomatta | riippumattomitta | |
instructive | — | riippumattomin | |
comitative | — | riippumattomine |
riippumaton
riippumaton