rikkoutuminen

Hello, you have come here looking for the meaning of the word rikkoutuminen. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word rikkoutuminen, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say rikkoutuminen in singular and plural. Everything you need to know about the word rikkoutuminen you have here. The definition of the word rikkoutuminen will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofrikkoutuminen, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

rikkoutua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈrikːou̯tuminen/,
  • Rhymes: -uminen
  • Hyphenation(key): rik‧kou‧tu‧mi‧nen

Noun

rikkoutuminen

  1. verbal noun of rikkoutua
    1. breaking, breaking up, falling apart

Declension

Inflection of rikkoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative rikkoutuminen rikkoutumiset
genitive rikkoutumisen rikkoutumisten
rikkoutumisien
partitive rikkoutumista rikkoutumisia
illative rikkoutumiseen rikkoutumisiin
singular plural
nominative rikkoutuminen rikkoutumiset
accusative nom. rikkoutuminen rikkoutumiset
gen. rikkoutumisen
genitive rikkoutumisen rikkoutumisten
rikkoutumisien
partitive rikkoutumista rikkoutumisia
inessive rikkoutumisessa rikkoutumisissa
elative rikkoutumisesta rikkoutumisista
illative rikkoutumiseen rikkoutumisiin
adessive rikkoutumisella rikkoutumisilla
ablative rikkoutumiselta rikkoutumisilta
allative rikkoutumiselle rikkoutumisille
essive rikkoutumisena rikkoutumisina
translative rikkoutumiseksi rikkoutumisiksi
abessive rikkoutumisetta rikkoutumisitta
instructive — rikkoutumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rikkoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative rikkoutumiseni rikkoutumiseni
accusative nom. rikkoutumiseni rikkoutumiseni
gen. rikkoutumiseni
genitive rikkoutumiseni rikkoutumisteni
rikkoutumisieni
partitive rikkoutumistani rikkoutumisiani
inessive rikkoutumisessani rikkoutumisissani
elative rikkoutumisestani rikkoutumisistani
illative rikkoutumiseeni rikkoutumisiini
adessive rikkoutumisellani rikkoutumisillani
ablative rikkoutumiseltani rikkoutumisiltani
allative rikkoutumiselleni rikkoutumisilleni
essive rikkoutumisenani rikkoutumisinani
translative rikkoutumisekseni rikkoutumisikseni
abessive rikkoutumisettani rikkoutumisittani
instructive — —
comitative — rikkoutumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rikkoutumisesi rikkoutumisesi
accusative nom. rikkoutumisesi rikkoutumisesi
gen. rikkoutumisesi
genitive rikkoutumisesi rikkoutumistesi
rikkoutumisiesi
partitive rikkoutumistasi rikkoutumisiasi
inessive rikkoutumisessasi rikkoutumisissasi
elative rikkoutumisestasi rikkoutumisistasi
illative rikkoutumiseesi rikkoutumisiisi
adessive rikkoutumisellasi rikkoutumisillasi
ablative rikkoutumiseltasi rikkoutumisiltasi
allative rikkoutumisellesi rikkoutumisillesi
essive rikkoutumisenasi rikkoutumisinasi
translative rikkoutumiseksesi rikkoutumisiksesi
abessive rikkoutumisettasi rikkoutumisittasi
instructive — —
comitative — rikkoutumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rikkoutumisemme rikkoutumisemme
accusative nom. rikkoutumisemme rikkoutumisemme
gen. rikkoutumisemme
genitive rikkoutumisemme rikkoutumistemme
rikkoutumisiemme
partitive rikkoutumistamme rikkoutumisiamme
inessive rikkoutumisessamme rikkoutumisissamme
elative rikkoutumisestamme rikkoutumisistamme
illative rikkoutumiseemme rikkoutumisiimme
adessive rikkoutumisellamme rikkoutumisillamme
ablative rikkoutumiseltamme rikkoutumisiltamme
allative rikkoutumisellemme rikkoutumisillemme
essive rikkoutumisenamme rikkoutumisinamme
translative rikkoutumiseksemme rikkoutumisiksemme
abessive rikkoutumisettamme rikkoutumisittamme
instructive — —
comitative — rikkoutumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rikkoutumisenne rikkoutumisenne
accusative nom. rikkoutumisenne rikkoutumisenne
gen. rikkoutumisenne
genitive rikkoutumisenne rikkoutumistenne
rikkoutumisienne
partitive rikkoutumistanne rikkoutumisianne
inessive rikkoutumisessanne rikkoutumisissanne
elative rikkoutumisestanne rikkoutumisistanne
illative rikkoutumiseenne rikkoutumisiinne
adessive rikkoutumisellanne rikkoutumisillanne
ablative rikkoutumiseltanne rikkoutumisiltanne
allative rikkoutumisellenne rikkoutumisillenne
essive rikkoutumisenanne rikkoutumisinanne
translative rikkoutumiseksenne rikkoutumisiksenne
abessive rikkoutumisettanne rikkoutumisittanne
instructive — —
comitative — rikkoutumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative rikkoutumisensa rikkoutumisensa
accusative nom. rikkoutumisensa rikkoutumisensa
gen. rikkoutumisensa
genitive rikkoutumisensa rikkoutumistensa
rikkoutumisiensa
partitive rikkoutumistaan
rikkoutumistansa 		rikkoutumisiaan
rikkoutumisiansa
inessive rikkoutumisessaan
rikkoutumisessansa 		rikkoutumisissaan
rikkoutumisissansa
elative rikkoutumisestaan
rikkoutumisestansa 		rikkoutumisistaan
rikkoutumisistansa
illative rikkoutumiseensa rikkoutumisiinsa
adessive rikkoutumisellaan
rikkoutumisellansa 		rikkoutumisillaan
rikkoutumisillansa
ablative rikkoutumiseltaan
rikkoutumiseltansa 		rikkoutumisiltaan
rikkoutumisiltansa
allative rikkoutumiselleen
rikkoutumisellensa 		rikkoutumisilleen
rikkoutumisillensa
essive rikkoutumisenaan
rikkoutumisenansa 		rikkoutumisinaan
rikkoutumisinansa
translative rikkoutumisekseen
rikkoutumiseksensa 		rikkoutumisikseen
rikkoutumisiksensa
abessive rikkoutumisettaan
rikkoutumisettansa 		rikkoutumisittaan
rikkoutumisittansa
instructive — —
comitative — rikkoutumisineen
rikkoutumisinensa
Wikious
Boobota
Sagapedia