rippua

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

rippumassa

—

elative

rippumasta

—

illative

rippumaan

—

adessive

rippumalla

—

abessive

rippumatta

—

instructive

rippuman

riputtaman

4th³

verbal noun

rippuminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	rippumaisillani	rippumaisillamme
2nd	rippumaisillasi	rippumaisillanne
3rd	rippumaisillaan rippumaisillansa

Derived terms

ripustaa

compounds

esirippu

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *rippudak. Cognates include Finnish riippua (dialectal rippua) and Estonian rippuda.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈripːuɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈripːuɑ/,
Rhymes: -ipːoː, -ipːuɑ
Hyphenation: rip‧pu‧a

Verb

rippua

(intransitive) to hang
(transitive + elative) to depend (on)
- 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 8:
  Tämä vokaloin muuttumiin pitemmäks tali lyhhyemmäks rippuu siint positsiast, mihe vokala joutuu, rippuu sanan toisist äänist.
  This change of the vowels into longer or shorter depends on the position, where the vowel appears, depends on the other sounds of the word.
- 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. I. Molotsova, Loonnontiito (ensimäin osa): oppikirja alkușkoulun kolmatta klaassaa vart, Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
  Kasvatettaviin kasvoin tulo paljo rippuu pintamaast.
  The yield of the grown plants depends highly on the topsoil.
- 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:
  Näijen kamppanioin hyväst veemisest rippuu se, jot saammak möö täl vootta ohto leipää, ruuhtija ja toisia maatalohusproduktoja, saammakse ohto saahkaraa ja materiaa.
  On the good carrying out of these campaigns depends whether this year we get enough bread, vegetables and other agricultural products, whether we get enough sugar and fabric.

Conjugation

Conjugation of rippua (type 1/ampua, pp-p gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ripun	en ripu	1st singular	oon rippunt, oon rippunut	en oo rippunt, en oo rippunut
2nd singular	riput	et ripu	2nd singular	oot rippunt, oot rippunut	et oo rippunt, et oo rippunut
3rd singular	rippuu	ei ripu	3rd singular	ono rippunt, ono rippunut	ei oo rippunt, ei oo rippunut
1st plural	ripumma	emmä ripu	1st plural	oomma rippuneet	emmä oo rippuneet
2nd plural	riputta	että ripu	2nd plural	ootta rippuneet	että oo rippuneet
3rd plural	rippuut¹⁾, rippuvat²⁾, riputaa	evät ripu, ei riputa	3rd plural	ovat rippuneet	evät oo rippuneet, ei oo riputtu
impersonal	riputaa	ei riputa	impersonal	ono riputtu	ei oo riputtu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ripuin	en rippunt, en rippunut	1st singular	olin rippunt, olin rippunut	en olt rippunt, en olt rippunut
2nd singular	ripuit	et rippunt, et rippunut	2nd singular	olit rippunt, olit rippunut	et olt rippunt, et olt rippunut
3rd singular	rippui	ei rippunt, ei rippunut	3rd singular	oli rippunt, oli rippunut	ei olt rippunt, ei olt rippunut
1st plural	ripuimma	emmä rippuneet	1st plural	olimma rippuneet	emmä olleet rippuneet
2nd plural	ripuitta	että rippuneet	2nd plural	olitta rippuneet	että olleet rippuneet
3rd plural	rippuit¹⁾, rippuivat²⁾, riputtii	evät rippuneet, ei riputtu	3rd plural	olivat rippuneet	evät olleet rippuneet, ei olt riputtu
impersonal	riputtii	ei riputtu	impersonal	oli riputtu	ei olt riputtu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	rippuisin	en rippuis	1st singular	olisin rippunt, olisin rippunut	en olis rippunt, en olis rippunut
2nd singular	rippuisit, rippuist¹⁾	et rippuis	2nd singular	olisit rippunt, olisit rippunut	et olis rippunt, et olis rippunut
3rd singular	rippuis	ei rippuis	3rd singular	olis rippunt, olis rippunut	ei olis rippunt, ei olis rippunut
1st plural	rippuisimma	emmä rippuis	1st plural	olisimma rippuneet	emmä olis rippuneet
2nd plural	rippuisitta	että rippuis	2nd plural	olisitta rippuneet	että olis rippuneet
3rd plural	rippuisiit¹⁾, rippuisivat²⁾, riputtais	evät rippuis, ei riputtais	3rd plural	olisivat rippuneet	evät olis rippuneet, ei olis riputtu
impersonal	riputtais	ei riputtais	impersonal	olis riputtu	ei olis riputtu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	ripu	elä ripu	2nd singular	oo rippunt, oo rippunut	elä oo rippunt, elä oo rippunut
3rd singular	rippukoo	elköö rippuko	3rd singular	olkoo rippunt, olkoo rippunut	elköö olko rippunt, elköö olko rippunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	rippukaa	elkää rippuko	2nd plural	olkaa rippuneet	elkää olko rippuneet
3rd plural	rippukoot	elkööt rippuko, elköö riputtako	3rd plural	olkoot rippuneet	elkööt olko rippuneet, elköö olko riputtu
impersonal	riputtakkoo	elköö riputtako	impersonal	olkoo riputtu	elköö olko riputtu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	rippunen	en rippune
2nd singular	rippunet	et rippune
3rd singular	rippunoo	ei rippune
1st plural	rippunemma	emmä rippune
2nd plural	rippunetta	että rippune
3rd plural	rippunoot	evät rippune, ei riputtane
impersonal	riputtannoo	ei riputtane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		rippua	present	rippuva	riputtava
2nd	inessive	rippujees	past	rippunt, rippunut	riputtu
2nd	instructive	rippuen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (rippukaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	rippumaa
	inessive	rippumaas
	elative	rippumast
	abessive	rippumata
4th	nominative	rippumiin
	partitive	rippumista, rippumist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 479

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *rippudak.

Pronunciation

(Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈripːuɑ̯/,
Rhymes: -ipːuɑ̯
Hyphenation: rip‧pua

Verb

rippua

(intransitive) to hang, be suspended

Inflection

Conjugation of rippua (type II-2/alkua, pp-p gradation)
Indicative
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ripun	en ripu	1st singular	õõn rippunnu	en õõ rippunnu
2nd singular	ripud	ed ripu	2nd singular	õõd rippunnu	ed õõ rippunnu
3rd singular	ripub	eb ripu	3rd singular	on rippunnu	eb õõ rippunnu
1st plural	ripummõ	emmä ripu	1st plural	õõmmõ rippunnu	emmä õõ rippunnu
2nd plural	riputtõ	että ripu	2nd plural	õõttõ rippunnu	että õõ rippunnu
3rd plural	riputa	eväd ripu	3rd plural	õlla riputu	eväd õõ riputu
impersonal	riputa	eväd ripu	impersonal	õlla riputu	eväd õõ riputu
Imperfect			Pluperfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ripuzin	en rippunnu	1st singular	õlin rippunnu	—
2nd singular	ripuzid	ed rippunnu	2nd singular	õlid rippunnu	—
3rd singular	rippu	eb rippunnu	3rd singular	õli rippunnu	—
1st plural	ripuzimmõ	emmä rippunnu	1st plural	õlimmõ rippunnu	—
2nd plural	ripuzittõ	että rippunnu	2nd plural	õlittõ rippunnu	—
3rd plural	riputi	eväd riputu	3rd plural	õlti riputu	—
impersonal	riputi	eväd riputu	impersonal	õlti riputu	—
Conditional
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	rippuizin	en rippuizʹ	1st singular	õllõizin rippunnu	en õllõizʹ rippunnu
2nd singular	rippuizid	ed rippuizʹ	2nd singular	õllõizid rippunnu	ed õllõizʹ rippunnu
3rd singular	rippuizʹ	eb rippuizʹ	3rd singular	õllõizʹ rippunnu	eb õllõizʹ rippunnu
1st plural	rippuizimmõ	emmä rippuizʹ	1st plural	õllõizimmõ rippunnu	emmä õllõizʹ rippunnu
2nd plural	rippuizittõ	että rippuizʹ	2nd plural	õllõizittõ rippunnu	että õllõizʹ rippunnu
3rd plural	riputaizʹ	eväd riputaizʹ	3rd plural	õltaizʹ riputu	eväd õltaizʹ riputu
impersonal	riputaizʹ	eväd riputaizʹ	impersonal	õltaizʹ riputu	eväd õltaizʹ riputu
Imperative
Present
	positive	negative
1st singular	—	—
2nd singular	ripu	elä ripu
3rd singular	rippugo¹⁾	elko rippugo¹⁾
1st plural	—	—
2nd plural	rippuga	elka rippuga
3rd plural	rippugod¹⁾	—
impersonal	—	—
Nominal forms
Infinitives			Participles
				active	passive
1st		rippua	present	rippujõ²⁾	—
2nd	illative	rippuma	past	rippunnu	riputu
	inessive	rippumõz	¹⁾ using la is more common ²⁾ also used as the agent noun
	elative	rippumõssõ
	abessive	rippumõttõ

References

Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “rippua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn

rippua

Finnish

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References

Votic

Etymology

Pronunciation

Verb

Inflection

References

Wikious

Boobota

Sagapedia