ruikata

Hello, you have come here looking for the meaning of the word ruikata. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word ruikata, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say ruikata in singular and plural. Everything you need to know about the word ruikata you have here. The definition of the word ruikata will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofruikata, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

Sound-symbolic;[1] compare ruiskaa

Pronunciation

Verb

ruikata

  1. (transitive) to dash a small amount of liquid at something or someone

Conjugation

Inflection of ruikata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikkaan en ruikkaa 1st sing. olen ruikannut en ole ruikannut
2nd sing. ruikkaat et ruikkaa 2nd sing. olet ruikannut et ole ruikannut
3rd sing. ruikkaa ei ruikkaa 3rd sing. on ruikannut ei ole ruikannut
1st plur. ruikkaamme emme ruikkaa 1st plur. olemme ruikanneet emme ole ruikanneet
2nd plur. ruikkaatte ette ruikkaa 2nd plur. olette ruikanneet ette ole ruikanneet
3rd plur. ruikkaavat eivät ruikkaa 3rd plur. ovat ruikanneet eivät ole ruikanneet
passive ruikataan ei ruikata passive on ruikattu ei ole ruikattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikkasin en ruikannut 1st sing. olin ruikannut en ollut ruikannut
2nd sing. ruikkasit et ruikannut 2nd sing. olit ruikannut et ollut ruikannut
3rd sing. ruikkasi ei ruikannut 3rd sing. oli ruikannut ei ollut ruikannut
1st plur. ruikkasimme emme ruikanneet 1st plur. olimme ruikanneet emme olleet ruikanneet
2nd plur. ruikkasitte ette ruikanneet 2nd plur. olitte ruikanneet ette olleet ruikanneet
3rd plur. ruikkasivat eivät ruikanneet 3rd plur. olivat ruikanneet eivät olleet ruikanneet
passive ruikattiin ei ruikattu passive oli ruikattu ei ollut ruikattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikkaisin en ruikkaisi 1st sing. olisin ruikannut en olisi ruikannut
2nd sing. ruikkaisit et ruikkaisi 2nd sing. olisit ruikannut et olisi ruikannut
3rd sing. ruikkaisi ei ruikkaisi 3rd sing. olisi ruikannut ei olisi ruikannut
1st plur. ruikkaisimme emme ruikkaisi 1st plur. olisimme ruikanneet emme olisi ruikanneet
2nd plur. ruikkaisitte ette ruikkaisi 2nd plur. olisitte ruikanneet ette olisi ruikanneet
3rd plur. ruikkaisivat eivät ruikkaisi 3rd plur. olisivat ruikanneet eivät olisi ruikanneet
passive ruikattaisiin ei ruikattaisi passive olisi ruikattu ei olisi ruikattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. ruikkaa älä ruikkaa 2nd sing. — —
3rd sing. ruikatkoon älköön ruikatko 3rd sing. olkoon ruikannut älköön olko ruikannut
1st plur. ruikatkaamme älkäämme ruikatko 1st plur. — —
2nd plur. ruikatkaa älkää ruikatko 2nd plur. — —
3rd plur. ruikatkoot älkööt ruikatko 3rd plur. olkoot ruikanneet älkööt olko ruikanneet
passive ruikattakoon älköön ruikattako passive olkoon ruikattu älköön olko ruikattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikannen en ruikanne 1st sing. lienen ruikannut en liene ruikannut
2nd sing. ruikannet et ruikanne 2nd sing. lienet ruikannut et liene ruikannut
3rd sing. ruikannee ei ruikanne 3rd sing. lienee ruikannut ei liene ruikannut
1st plur. ruikannemme emme ruikanne 1st plur. lienemme ruikanneet emme liene ruikanneet
2nd plur. ruikannette ette ruikanne 2nd plur. lienette ruikanneet ette liene ruikanneet
3rd plur. ruikannevat eivät ruikanne 3rd plur. lienevät ruikanneet eivät liene ruikanneet
passive ruikattaneen ei ruikattane passive lienee ruikattu ei liene ruikattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ruikata present ruikkaava ruikattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruikatakseni ruikataksemme
2nd ruikataksesi ruikataksenne
3rd ruikatakseen
ruikataksensa
past ruikannut ruikattu
2nd inessive2 ruikatessa ruikattaessa agent4 ruikkaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruikatessani ruikatessamme
2nd ruikatessasi ruikatessanne
3rd ruikatessaan
ruikatessansa
negative ruikkaamaton
instructive ruikaten —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive ruikkaamassa —
elative ruikkaamasta —
illative ruikkaamaan —
adessive ruikkaamalla —
abessive ruikkaamatta —
instructive ruikkaaman ruikattaman
4th3 verbal noun ruikkaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruikkaamaisillani ruikkaamaisillamme
2nd ruikkaamaisillasi ruikkaamaisillanne
3rd ruikkaamaisillaan
ruikkaamaisillansa

Derived terms

References

  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎ (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia