ruikuttaa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word ruikuttaa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word ruikuttaa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say ruikuttaa in singular and plural. Everything you need to know about the word ruikuttaa you have here. The definition of the word ruikuttaa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofruikuttaa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

Onomatopoeic root +‎ -ttaa

Pronunciation

Verb

ruikuttaa (colloquial)

  1. to whine (negative connotation)

Conjugation

Inflection of ruikuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikutan en ruikuta 1st sing. olen ruikuttanut en ole ruikuttanut
2nd sing. ruikutat et ruikuta 2nd sing. olet ruikuttanut et ole ruikuttanut
3rd sing. ruikuttaa ei ruikuta 3rd sing. on ruikuttanut ei ole ruikuttanut
1st plur. ruikutamme emme ruikuta 1st plur. olemme ruikuttaneet emme ole ruikuttaneet
2nd plur. ruikutatte ette ruikuta 2nd plur. olette ruikuttaneet ette ole ruikuttaneet
3rd plur. ruikuttavat eivät ruikuta 3rd plur. ovat ruikuttaneet eivät ole ruikuttaneet
passive ruikutetaan ei ruikuteta passive on ruikutettu ei ole ruikutettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikutin en ruikuttanut 1st sing. olin ruikuttanut en ollut ruikuttanut
2nd sing. ruikutit et ruikuttanut 2nd sing. olit ruikuttanut et ollut ruikuttanut
3rd sing. ruikutti ei ruikuttanut 3rd sing. oli ruikuttanut ei ollut ruikuttanut
1st plur. ruikutimme emme ruikuttaneet 1st plur. olimme ruikuttaneet emme olleet ruikuttaneet
2nd plur. ruikutitte ette ruikuttaneet 2nd plur. olitte ruikuttaneet ette olleet ruikuttaneet
3rd plur. ruikuttivat eivät ruikuttaneet 3rd plur. olivat ruikuttaneet eivät olleet ruikuttaneet
passive ruikutettiin ei ruikutettu passive oli ruikutettu ei ollut ruikutettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikuttaisin en ruikuttaisi 1st sing. olisin ruikuttanut en olisi ruikuttanut
2nd sing. ruikuttaisit et ruikuttaisi 2nd sing. olisit ruikuttanut et olisi ruikuttanut
3rd sing. ruikuttaisi ei ruikuttaisi 3rd sing. olisi ruikuttanut ei olisi ruikuttanut
1st plur. ruikuttaisimme emme ruikuttaisi 1st plur. olisimme ruikuttaneet emme olisi ruikuttaneet
2nd plur. ruikuttaisitte ette ruikuttaisi 2nd plur. olisitte ruikuttaneet ette olisi ruikuttaneet
3rd plur. ruikuttaisivat eivät ruikuttaisi 3rd plur. olisivat ruikuttaneet eivät olisi ruikuttaneet
passive ruikutettaisiin ei ruikutettaisi passive olisi ruikutettu ei olisi ruikutettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. ruikuta älä ruikuta 2nd sing. — —
3rd sing. ruikuttakoon älköön ruikuttako 3rd sing. olkoon ruikuttanut älköön olko ruikuttanut
1st plur. ruikuttakaamme älkäämme ruikuttako 1st plur. — —
2nd plur. ruikuttakaa älkää ruikuttako 2nd plur. — —
3rd plur. ruikuttakoot älkööt ruikuttako 3rd plur. olkoot ruikuttaneet älkööt olko ruikuttaneet
passive ruikutettakoon älköön ruikutettako passive olkoon ruikutettu älköön olko ruikutettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikuttanen en ruikuttane 1st sing. lienen ruikuttanut en liene ruikuttanut
2nd sing. ruikuttanet et ruikuttane 2nd sing. lienet ruikuttanut et liene ruikuttanut
3rd sing. ruikuttanee ei ruikuttane 3rd sing. lienee ruikuttanut ei liene ruikuttanut
1st plur. ruikuttanemme emme ruikuttane 1st plur. lienemme ruikuttaneet emme liene ruikuttaneet
2nd plur. ruikuttanette ette ruikuttane 2nd plur. lienette ruikuttaneet ette liene ruikuttaneet
3rd plur. ruikuttanevat eivät ruikuttane 3rd plur. lienevät ruikuttaneet eivät liene ruikuttaneet
passive ruikutettaneen ei ruikutettane passive lienee ruikutettu ei liene ruikutettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ruikuttaa present ruikuttava ruikutettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruikuttaakseni ruikuttaaksemme
2nd ruikuttaaksesi ruikuttaaksenne
3rd ruikuttaakseen
ruikuttaaksensa
past ruikuttanut ruikutettu
2nd inessive2 ruikuttaessa ruikutettaessa agent4 ruikuttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruikuttaessani ruikuttaessamme
2nd ruikuttaessasi ruikuttaessanne
3rd ruikuttaessaan
ruikuttaessansa
negative ruikuttamaton
instructive ruikuttaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form ruikuttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive ruikuttamassa —
elative ruikuttamasta —
illative ruikuttamaan —
adessive ruikuttamalla —
abessive ruikuttamatta —
instructive ruikuttaman ruikutettaman
4th3 verbal noun ruikuttaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ruikuttamaisillani ruikuttamaisillamme
2nd ruikuttamaisillasi ruikuttamaisillanne
3rd ruikuttamaisillaan
ruikuttamaisillansa

Derived terms

Further reading

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia