ruikuttava

Hello, you have come here looking for the meaning of the word ruikuttava. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word ruikuttava, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say ruikuttava in singular and plural. Everything you need to know about the word ruikuttava you have here. The definition of the word ruikuttava will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofruikuttava, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

ruikuttaa (“to whine”) +‎ -va (present active participle)

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈrui̯kutːɑʋɑ/,
  • Rhymes: -ɑʋɑ
  • Syllabification(key): rui‧kut‧ta‧va

Adjective

ruikuttava (comparative ruikuttavampi, superlative ruikuttavin) (colloquial)

  1. whiny, snivelling (with a negative connotation)

Declension

Inflection of ruikuttava (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative ruikuttava ruikuttavat
genitive ruikuttavan ruikuttavien
partitive ruikuttavaa ruikuttavia
illative ruikuttavaan ruikuttaviin
singular plural
nominative ruikuttava ruikuttavat
accusative nom. ruikuttava ruikuttavat
gen. ruikuttavan
genitive ruikuttavan ruikuttavien
ruikuttavain rare
partitive ruikuttavaa ruikuttavia
inessive ruikuttavassa ruikuttavissa
elative ruikuttavasta ruikuttavista
illative ruikuttavaan ruikuttaviin
adessive ruikuttavalla ruikuttavilla
ablative ruikuttavalta ruikuttavilta
allative ruikuttavalle ruikuttaville
essive ruikuttavana ruikuttavina
translative ruikuttavaksi ruikuttaviksi
abessive ruikuttavatta ruikuttavitta
instructive — ruikuttavin
comitative — ruikuttavine
Possessive forms of ruikuttava (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative ruikuttavani ruikuttavani
accusative nom. ruikuttavani ruikuttavani
gen. ruikuttavani
genitive ruikuttavani ruikuttavieni
ruikuttavaini rare
partitive ruikuttavaani ruikuttaviani
inessive ruikuttavassani ruikuttavissani
elative ruikuttavastani ruikuttavistani
illative ruikuttavaani ruikuttaviini
adessive ruikuttavallani ruikuttavillani
ablative ruikuttavaltani ruikuttaviltani
allative ruikuttavalleni ruikuttavilleni
essive ruikuttavanani ruikuttavinani
translative ruikuttavakseni ruikuttavikseni
abessive ruikuttavattani ruikuttavittani
instructive — —
comitative — ruikuttavineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ruikuttavasi ruikuttavasi
accusative nom. ruikuttavasi ruikuttavasi
gen. ruikuttavasi
genitive ruikuttavasi ruikuttaviesi
ruikuttavaisi rare
partitive ruikuttavaasi ruikuttaviasi
inessive ruikuttavassasi ruikuttavissasi
elative ruikuttavastasi ruikuttavistasi
illative ruikuttavaasi ruikuttaviisi
adessive ruikuttavallasi ruikuttavillasi
ablative ruikuttavaltasi ruikuttaviltasi
allative ruikuttavallesi ruikuttavillesi
essive ruikuttavanasi ruikuttavinasi
translative ruikuttavaksesi ruikuttaviksesi
abessive ruikuttavattasi ruikuttavittasi
instructive — —
comitative — ruikuttavinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ruikuttavamme ruikuttavamme
accusative nom. ruikuttavamme ruikuttavamme
gen. ruikuttavamme
genitive ruikuttavamme ruikuttaviemme
ruikuttavaimme rare
partitive ruikuttavaamme ruikuttaviamme
inessive ruikuttavassamme ruikuttavissamme
elative ruikuttavastamme ruikuttavistamme
illative ruikuttavaamme ruikuttaviimme
adessive ruikuttavallamme ruikuttavillamme
ablative ruikuttavaltamme ruikuttaviltamme
allative ruikuttavallemme ruikuttavillemme
essive ruikuttavanamme ruikuttavinamme
translative ruikuttavaksemme ruikuttaviksemme
abessive ruikuttavattamme ruikuttavittamme
instructive — —
comitative — ruikuttavinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ruikuttavanne ruikuttavanne
accusative nom. ruikuttavanne ruikuttavanne
gen. ruikuttavanne
genitive ruikuttavanne ruikuttavienne
ruikuttavainne rare
partitive ruikuttavaanne ruikuttavianne
inessive ruikuttavassanne ruikuttavissanne
elative ruikuttavastanne ruikuttavistanne
illative ruikuttavaanne ruikuttaviinne
adessive ruikuttavallanne ruikuttavillanne
ablative ruikuttavaltanne ruikuttaviltanne
allative ruikuttavallenne ruikuttavillenne
essive ruikuttavananne ruikuttavinanne
translative ruikuttavaksenne ruikuttaviksenne
abessive ruikuttavattanne ruikuttavittanne
instructive — —
comitative — ruikuttavinenne
third-person possessor
singular plural
nominative ruikuttavansa ruikuttavansa
accusative nom. ruikuttavansa ruikuttavansa
gen. ruikuttavansa
genitive ruikuttavansa ruikuttaviensa
ruikuttavainsa rare
partitive ruikuttavaansa ruikuttaviaan
ruikuttaviansa
inessive ruikuttavassaan
ruikuttavassansa 		ruikuttavissaan
ruikuttavissansa
elative ruikuttavastaan
ruikuttavastansa 		ruikuttavistaan
ruikuttavistansa
illative ruikuttavaansa ruikuttaviinsa
adessive ruikuttavallaan
ruikuttavallansa 		ruikuttavillaan
ruikuttavillansa
ablative ruikuttavaltaan
ruikuttavaltansa 		ruikuttaviltaan
ruikuttaviltansa
allative ruikuttavalleen
ruikuttavallensa 		ruikuttavilleen
ruikuttavillensa
essive ruikuttavanaan
ruikuttavanansa 		ruikuttavinaan
ruikuttavinansa
translative ruikuttavakseen
ruikuttavaksensa 		ruikuttavikseen
ruikuttaviksensa
abessive ruikuttavattaan
ruikuttavattansa 		ruikuttavittaan
ruikuttavittansa
instructive — —
comitative — ruikuttavineen
ruikuttavinensa

Participle

ruikuttava

  1. present active participle of ruikuttaa
Wikious
Boobota
Sagapedia