rupatus

Hello, you have come here looking for the meaning of the word rupatus. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word rupatus, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say rupatus in singular and plural. Everything you need to know about the word rupatus you have here. The definition of the word rupatus will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofrupatus, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From rupattaa +‎ -us.

Pronunciation

Noun

rupatus (rare)

  1. Synonym of rupattelu (“chatter, small talk”).

Declension

Inflection of rupatus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative rupatus rupatukset
genitive rupatuksen rupatusten
rupatuksien
partitive rupatusta rupatuksia
illative rupatukseen rupatuksiin
singular plural
nominative rupatus rupatukset
accusative nom. rupatus rupatukset
gen. rupatuksen
genitive rupatuksen rupatusten
rupatuksien
partitive rupatusta rupatuksia
inessive rupatuksessa rupatuksissa
elative rupatuksesta rupatuksista
illative rupatukseen rupatuksiin
adessive rupatuksella rupatuksilla
ablative rupatukselta rupatuksilta
allative rupatukselle rupatuksille
essive rupatuksena rupatuksina
translative rupatukseksi rupatuksiksi
abessive rupatuksetta rupatuksitta
instructive — rupatuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rupatus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative rupatukseni rupatukseni
accusative nom. rupatukseni rupatukseni
gen. rupatukseni
genitive rupatukseni rupatusteni
rupatuksieni
partitive rupatustani rupatuksiani
inessive rupatuksessani rupatuksissani
elative rupatuksestani rupatuksistani
illative rupatukseeni rupatuksiini
adessive rupatuksellani rupatuksillani
ablative rupatukseltani rupatuksiltani
allative rupatukselleni rupatuksilleni
essive rupatuksenani rupatuksinani
translative rupatuksekseni rupatuksikseni
abessive rupatuksettani rupatuksittani
instructive — —
comitative — rupatuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rupatuksesi rupatuksesi
accusative nom. rupatuksesi rupatuksesi
gen. rupatuksesi
genitive rupatuksesi rupatustesi
rupatuksiesi
partitive rupatustasi rupatuksiasi
inessive rupatuksessasi rupatuksissasi
elative rupatuksestasi rupatuksistasi
illative rupatukseesi rupatuksiisi
adessive rupatuksellasi rupatuksillasi
ablative rupatukseltasi rupatuksiltasi
allative rupatuksellesi rupatuksillesi
essive rupatuksenasi rupatuksinasi
translative rupatukseksesi rupatuksiksesi
abessive rupatuksettasi rupatuksittasi
instructive — —
comitative — rupatuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rupatuksemme rupatuksemme
accusative nom. rupatuksemme rupatuksemme
gen. rupatuksemme
genitive rupatuksemme rupatustemme
rupatuksiemme
partitive rupatustamme rupatuksiamme
inessive rupatuksessamme rupatuksissamme
elative rupatuksestamme rupatuksistamme
illative rupatukseemme rupatuksiimme
adessive rupatuksellamme rupatuksillamme
ablative rupatukseltamme rupatuksiltamme
allative rupatuksellemme rupatuksillemme
essive rupatuksenamme rupatuksinamme
translative rupatukseksemme rupatuksiksemme
abessive rupatuksettamme rupatuksittamme
instructive — —
comitative — rupatuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rupatuksenne rupatuksenne
accusative nom. rupatuksenne rupatuksenne
gen. rupatuksenne
genitive rupatuksenne rupatustenne
rupatuksienne
partitive rupatustanne rupatuksianne
inessive rupatuksessanne rupatuksissanne
elative rupatuksestanne rupatuksistanne
illative rupatukseenne rupatuksiinne
adessive rupatuksellanne rupatuksillanne
ablative rupatukseltanne rupatuksiltanne
allative rupatuksellenne rupatuksillenne
essive rupatuksenanne rupatuksinanne
translative rupatukseksenne rupatuksiksenne
abessive rupatuksettanne rupatuksittanne
instructive — —
comitative — rupatuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative rupatuksensa rupatuksensa
accusative nom. rupatuksensa rupatuksensa
gen. rupatuksensa
genitive rupatuksensa rupatustensa
rupatuksiensa
partitive rupatustaan
rupatustansa 		rupatuksiaan
rupatuksiansa
inessive rupatuksessaan
rupatuksessansa 		rupatuksissaan
rupatuksissansa
elative rupatuksestaan
rupatuksestansa 		rupatuksistaan
rupatuksistansa
illative rupatukseensa rupatuksiinsa
adessive rupatuksellaan
rupatuksellansa 		rupatuksillaan
rupatuksillansa
ablative rupatukseltaan
rupatukseltansa 		rupatuksiltaan
rupatuksiltansa
allative rupatukselleen
rupatuksellensa 		rupatuksilleen
rupatuksillensa
essive rupatuksenaan
rupatuksenansa 		rupatuksinaan
rupatuksinansa
translative rupatuksekseen
rupatukseksensa 		rupatuksikseen
rupatuksiksensa
abessive rupatuksettaan
rupatuksettansa 		rupatuksittaan
rupatuksittansa
instructive — —
comitative — rupatuksineen
rupatuksinensa
Wikious
Boobota
Sagapedia