seisa- (“to come to a standstill”) + -ke
seisake
Inflection of seisake (Kotus type 48*A/hame, kk-k gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | seisake | seisakkeet | |
genitive | seisakkeen | seisakkeiden seisakkeitten | |
partitive | seisaketta | seisakkeita | |
illative | seisakkeeseen | seisakkeisiin seisakkeihin | |
singular | plural | ||
nominative | seisake | seisakkeet | |
accusative | nom. | seisake | seisakkeet |
gen. | seisakkeen | ||
genitive | seisakkeen | seisakkeiden seisakkeitten | |
partitive | seisaketta | seisakkeita | |
inessive | seisakkeessa | seisakkeissa | |
elative | seisakkeesta | seisakkeista | |
illative | seisakkeeseen | seisakkeisiin seisakkeihin | |
adessive | seisakkeella | seisakkeilla | |
ablative | seisakkeelta | seisakkeilta | |
allative | seisakkeelle | seisakkeille | |
essive | seisakkeena | seisakkeina | |
translative | seisakkeeksi | seisakkeiksi | |
abessive | seisakkeetta | seisakkeitta | |
instructive | — | seisakkein | |
comitative | See the possessive forms below. |