silmätä

From Proto-Finnic *silmät'äk, equivalent to silmä (“eye”) +‎ -tä

• IPA^(key): /ˈsilmætæˣ/,
• Rhymes: -ilmætæ
• Syllabification^(key): sil‧mä‧tä

silmätä

1. (rare, transitive, usually atelic) to glance (to look at something quickly)
2. (transitive) to give the evil eye.
   • 1960, Sakari Vilhonen, “Paha Silmä”, in Virittäjä‎, volume 64, number 2:

     (voidaan esim. sanoa yhtä hyvin joko »koira on lumottu» tai »koira on silmätty», kun se on maagisesti tehty haukkumattomaksi)

     (it can for example be equally said that "the dog is enchanted" or "the dog has been given the evil eye" when it has been magically prevented from barking)

   • 1935, Juho Villanen, "7196 a." in J. Lukkarinen (ed.), Suomen kansan vanhat runot VI(2) (collected by Onni Pesonen). .

     Jos mikä tahansa työ epäonnistui jonkun vieraan läsnäollessa, sanottiin heti: Sie silemäsit sen.

     If any work failed in the presence of some guest, one immediately said: "You gave it the evil eye".

• vilkaista

• silmäillä (frequentative)

• “silmätä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03