sopimaton

Finnish

sopia (“to suit, agree, fit”) +‎ -maton

sopimaton (comparative sopimattomampi, superlative sopimattomin)

inappropriate, improper, unbecoming (not in accordance with standards of behaviour)
sopimaton kielenkäyttö ― improper language

Häntä syytettiin upseerille ja herrasmiehelle sopimattomasta käytöksestä.
He was accused of conduct unbecoming an officer and a gentleman.
unsuitable, inappropriate, unfit, inconvenient (not fit or appropriate for some purpose, not convenient)
tehtävään sopimaton työntekijä ― a worker not suited for the job

Hän saapui sopimattomaan aikaan.
She arrived at an inconvenient time.

Inflection of sopimaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		sopimaton	sopimattomat
genitive		sopimattoman	sopimattomien
partitive		sopimatonta	sopimattomia
illative		sopimattomaan	sopimattomiin
		singular	plural
nominative		sopimaton	sopimattomat
accusative	nom.	sopimaton	sopimattomat
accusative	gen.	sopimattoman	sopimattomat
genitive		sopimattoman	sopimattomien sopimatonten ^rare
partitive		sopimatonta	sopimattomia
inessive		sopimattomassa	sopimattomissa
elative		sopimattomasta	sopimattomista
illative		sopimattomaan	sopimattomiin
adessive		sopimattomalla	sopimattomilla
ablative		sopimattomalta	sopimattomilta
allative		sopimattomalle	sopimattomille
essive		sopimattomana	sopimattomina
translative		sopimattomaksi	sopimattomiksi
abessive		sopimattomatta	sopimattomitta
instructive		—	sopimattomin
comitative		—	sopimattomine

Possessive forms of sopimaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)

Rare. Only used with substantive adjectives.

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		sopimattomani	sopimattomani
accusative	nom.	sopimattomani	sopimattomani
accusative	gen.	sopimattomani	sopimattomani
genitive		sopimattomani	sopimattomieni sopimatonteni ^rare
partitive		sopimatontani	sopimattomiani
inessive		sopimattomassani	sopimattomissani
elative		sopimattomastani	sopimattomistani
illative		sopimattomaani	sopimattomiini
adessive		sopimattomallani	sopimattomillani
ablative		sopimattomaltani	sopimattomiltani
allative		sopimattomalleni	sopimattomilleni
essive		sopimattomanani	sopimattominani
translative		sopimattomakseni	sopimattomikseni
abessive		sopimattomattani	sopimattomittani
instructive		—	—
comitative		—	sopimattomineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		sopimattomasi	sopimattomasi
accusative	nom.	sopimattomasi	sopimattomasi
accusative	gen.	sopimattomasi	sopimattomasi
genitive		sopimattomasi	sopimattomiesi sopimatontesi ^rare
partitive		sopimatontasi	sopimattomiasi
inessive		sopimattomassasi	sopimattomissasi
elative		sopimattomastasi	sopimattomistasi
illative		sopimattomaasi	sopimattomiisi
adessive		sopimattomallasi	sopimattomillasi
ablative		sopimattomaltasi	sopimattomiltasi
allative		sopimattomallesi	sopimattomillesi
essive		sopimattomanasi	sopimattominasi
translative		sopimattomaksesi	sopimattomiksesi
abessive		sopimattomattasi	sopimattomittasi
instructive		—	—
comitative		—	sopimattominesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		sopimattomamme	sopimattomamme
accusative	nom.	sopimattomamme	sopimattomamme
accusative	gen.	sopimattomamme	sopimattomamme
genitive		sopimattomamme	sopimattomiemme sopimatontemme ^rare
partitive		sopimatontamme	sopimattomiamme
inessive		sopimattomassamme	sopimattomissamme
elative		sopimattomastamme	sopimattomistamme
illative		sopimattomaamme	sopimattomiimme
adessive		sopimattomallamme	sopimattomillamme
ablative		sopimattomaltamme	sopimattomiltamme
allative		sopimattomallemme	sopimattomillemme
essive		sopimattomanamme	sopimattominamme
translative		sopimattomaksemme	sopimattomiksemme
abessive		sopimattomattamme	sopimattomittamme
instructive		—	—
comitative		—	sopimattominemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		sopimattomanne	sopimattomanne
accusative	nom.	sopimattomanne	sopimattomanne
accusative	gen.	sopimattomanne	sopimattomanne
genitive		sopimattomanne	sopimattomienne sopimatontenne ^rare
partitive		sopimatontanne	sopimattomianne
inessive		sopimattomassanne	sopimattomissanne
elative		sopimattomastanne	sopimattomistanne
illative		sopimattomaanne	sopimattomiinne
adessive		sopimattomallanne	sopimattomillanne
ablative		sopimattomaltanne	sopimattomiltanne
allative		sopimattomallenne	sopimattomillenne
essive		sopimattomananne	sopimattominanne
translative		sopimattomaksenne	sopimattomiksenne
abessive		sopimattomattanne	sopimattomittanne
instructive		—	—
comitative		—	sopimattominenne

third-person possessor
		singular	plural
nominative		sopimattomansa	sopimattomansa
accusative	nom.	sopimattomansa	sopimattomansa
accusative	gen.	sopimattomansa	sopimattomansa
genitive		sopimattomansa	sopimattomiensa sopimatontensa ^rare
partitive		sopimatontaan sopimatontansa	sopimattomiaan sopimattomiansa
inessive		sopimattomassaan sopimattomassansa	sopimattomissaan sopimattomissansa
elative		sopimattomastaan sopimattomastansa	sopimattomistaan sopimattomistansa
illative		sopimattomaansa	sopimattomiinsa
adessive		sopimattomallaan sopimattomallansa	sopimattomillaan sopimattomillansa
ablative		sopimattomaltaan sopimattomaltansa	sopimattomiltaan sopimattomiltansa
allative		sopimattomalleen sopimattomallensa	sopimattomilleen sopimattomillensa
essive		sopimattomanaan sopimattomanansa	sopimattominaan sopimattominansa
translative		sopimattomakseen sopimattomaksensa	sopimattomikseen sopimattomiksensa
abessive		sopimattomattaan sopimattomattansa	sopimattomittaan sopimattomittansa
instructive		—	—
comitative		—	sopimattomineen sopimattominensa

compounds

sopimaton