sortua

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

sortumassa

—

elative

sortumasta

—

illative

sortumaan

—

adessive

sortumalla

—

abessive

sortumatta

—

instructive

sortuman

sorruttaman

4th³

verbal noun

sortuminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	sortumaisillani	sortumaisillamme
2nd	sortumaisillasi	sortumaisillanne
3rd	sortumaisillaan sortumaisillansa

Derived terms

Anagrams

orastu, ruosta, suorat

Ingrian

Etymology

From sortaa (“to fall in battle”) +‎ -ua.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsortuɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈsortuɑ/,
Rhymes: -ortoː, -ortuɑ
Hyphenation: sor‧tu‧a

Verb

sortua

(intransitive) to fall (in battle)
- 1916, Volmari Porkka, quoting Natelia, “1387. Soikkola, Mäkkylä, III256”, in Väinö Salminen, V. Alava, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎, volume III2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 89-90:
  Ku siä sortunet sottaa, // Sotasoitun soittajaksi,
  As you might fall in battle in the war, As the player of the war-horn,

Conjugation

Conjugation of sortua (type 1/ampua, rt-rr gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	sorrun	en sorru	1st singular	oon sortunt, oon sortunut	en oo sortunt, en oo sortunut
2nd singular	sorrut	et sorru	2nd singular	oot sortunt, oot sortunut	et oo sortunt, et oo sortunut
3rd singular	sortuu	ei sorru	3rd singular	ono sortunt, ono sortunut	ei oo sortunt, ei oo sortunut
1st plural	sorrumma	emmä sorru	1st plural	oomma sortuneet	emmä oo sortuneet
2nd plural	sorrutta	että sorru	2nd plural	ootta sortuneet	että oo sortuneet
3rd plural	sortuut¹⁾, sortuvat²⁾, sorrutaa	evät sorru, ei sorruta	3rd plural	ovat sortuneet	evät oo sortuneet, ei oo sorruttu
impersonal	sorrutaa	ei sorruta	impersonal	ono sorruttu	ei oo sorruttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	sorruin	en sortunt, en sortunut	1st singular	olin sortunt, olin sortunut	en olt sortunt, en olt sortunut
2nd singular	sorruit	et sortunt, et sortunut	2nd singular	olit sortunt, olit sortunut	et olt sortunt, et olt sortunut
3rd singular	sortui	ei sortunt, ei sortunut	3rd singular	oli sortunt, oli sortunut	ei olt sortunt, ei olt sortunut
1st plural	sorruimma	emmä sortuneet	1st plural	olimma sortuneet	emmä olleet sortuneet
2nd plural	sorruitta	että sortuneet	2nd plural	olitta sortuneet	että olleet sortuneet
3rd plural	sortuit¹⁾, sortuivat²⁾, sorruttii	evät sortuneet, ei sorruttu	3rd plural	olivat sortuneet	evät olleet sortuneet, ei olt sorruttu
impersonal	sorruttii	ei sorruttu	impersonal	oli sorruttu	ei olt sorruttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	sortuisin	en sortuis	1st singular	olisin sortunt, olisin sortunut	en olis sortunt, en olis sortunut
2nd singular	sortuisit, sortuist¹⁾	et sortuis	2nd singular	olisit sortunt, olisit sortunut	et olis sortunt, et olis sortunut
3rd singular	sortuis	ei sortuis	3rd singular	olis sortunt, olis sortunut	ei olis sortunt, ei olis sortunut
1st plural	sortuisimma	emmä sortuis	1st plural	olisimma sortuneet	emmä olis sortuneet
2nd plural	sortuisitta	että sortuis	2nd plural	olisitta sortuneet	että olis sortuneet
3rd plural	sortuisiit¹⁾, sortuisivat²⁾, sorruttais	evät sortuis, ei sorruttais	3rd plural	olisivat sortuneet	evät olis sortuneet, ei olis sorruttu
impersonal	sorruttais	ei sorruttais	impersonal	olis sorruttu	ei olis sorruttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	sorru	elä sorru	2nd singular	oo sortunt, oo sortunut	elä oo sortunt, elä oo sortunut
3rd singular	sortukoo	elköö sortuko	3rd singular	olkoo sortunt, olkoo sortunut	elköö olko sortunt, elköö olko sortunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	sortukaa	elkää sortuko	2nd plural	olkaa sortuneet	elkää olko sortuneet
3rd plural	sortukoot	elkööt sortuko, elköö sorruttako	3rd plural	olkoot sortuneet	elkööt olko sortuneet, elköö olko sorruttu
impersonal	sorruttakkoo	elköö sorruttako	impersonal	olkoo sorruttu	elköö olko sorruttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	sortunen	en sortune
2nd singular	sortunet	et sortune
3rd singular	sortunoo	ei sortune
1st plural	sortunemma	emmä sortune
2nd plural	sortunetta	että sortune
3rd plural	sortunoot	evät sortune, ei sorruttane
impersonal	sorruttannoo	ei sorruttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		sortua	present	sortuva	sorruttava
2nd	inessive	sortujees	past	sortunt, sortunut	sorruttu
2nd	instructive	sortuen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (sortukaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	sortumaa
	inessive	sortumaas
	elative	sortumast
	abessive	sortumata
4th	nominative	sortumiin
	partitive	sortumista, sortumist

Synonyms

sortaa

sortua

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

Wikious

Boobota

Sagapedia