staraittaa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word staraittaa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word staraittaa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say staraittaa in singular and plural. Everything you need to know about the word staraittaa you have here. The definition of the word staraittaa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofstaraittaa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian стараться (staratʹsja).

Pronunciation

Verb

staraittaa

  1. (intransitive) to apply oneself; to do one's best

Conjugation

Conjugation of staraittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular staraitan en staraita 1st singular oon staraittant, oon staraittanut en oo staraittant, en oo staraittanut
2nd singular staraitat et staraita 2nd singular oot staraittant, oot staraittanut et oo staraittant, et oo staraittanut
3rd singular staraittaa ei staraita 3rd singular ono staraittant, ono staraittanut ei oo staraittant, ei oo staraittanut
1st plural staraitamma emmä staraita 1st plural oomma staraittanneet emmä oo staraittanneet
2nd plural staraitatta että staraita 2nd plural ootta staraittanneet että oo staraittanneet
3rd plural staraittaat1), staraittavat2), staraitettaa evät staraita, ei staraiteta 3rd plural ovat staraittanneet evät oo staraittanneet, ei oo staraitettu
impersonal staraitettaa ei staraiteta impersonal ono staraitettu ei oo staraitettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular staraitin en staraittant, en staraittanut 1st singular olin staraittant, olin staraittanut en olt staraittant, en olt staraittanut
2nd singular staraitit et staraittant, et staraittanut 2nd singular olit staraittant, olit staraittanut et olt staraittant, et olt staraittanut
3rd singular staraitti ei staraittant, ei staraittanut 3rd singular oli staraittant, oli staraittanut ei olt staraittant, ei olt staraittanut
1st plural staraitimma emmä staraittanneet 1st plural olimma staraittanneet emmä olleet staraittanneet
2nd plural staraititta että staraittanneet 2nd plural olitta staraittanneet että olleet staraittanneet
3rd plural staraittiit1), staraittivat2), staraitettii evät staraittanneet, ei staraitettu 3rd plural olivat staraittanneet evät olleet staraittanneet, ei olt staraitettu
impersonal staraitettii ei staraitettu impersonal oli staraitettu ei olt staraitettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular staraittaisin en staraittais 1st singular olisin staraittant, olisin staraittanut en olis staraittant, en olis staraittanut
2nd singular staraittaisit, staraittaist1) et staraittais 2nd singular olisit staraittant, olisit staraittanut et olis staraittant, et olis staraittanut
3rd singular staraittais ei staraittais 3rd singular olis staraittant, olis staraittanut ei olis staraittant, ei olis staraittanut
1st plural staraittaisimma emmä staraittais 1st plural olisimma staraittanneet emmä olis staraittanneet
2nd plural staraittaisitta että staraittais 2nd plural olisitta staraittanneet että olis staraittanneet
3rd plural staraittaisiit1), staraittaisivat2), staraitettais evät staraittais, ei staraitettais 3rd plural olisivat staraittanneet evät olis staraittanneet, ei olis staraitettu
impersonal staraitettais ei staraitettais impersonal olis staraitettu ei olis staraitettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular staraita elä staraita 2nd singular oo staraittant, oo staraittanut elä oo staraittant, elä oo staraittanut
3rd singular staraittakkoo elköö staraittako 3rd singular olkoo staraittant, olkoo staraittanut elköö olko staraittant, elköö olko staraittanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural staraittakkaa elkää staraittako 2nd plural olkaa staraittanneet elkää olko staraittanneet
3rd plural staraittakkoot elkööt staraittako, elköö staraitettako 3rd plural olkoot staraittanneet elkööt olko staraittanneet, elköö olko staraitettu
impersonal staraitettakoo elköö staraitettako impersonal olkoo staraitettu elköö olko staraitettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular staraittanen en staraittane
2nd singular staraittanet et staraittane
3rd singular staraittannoo ei staraittane
1st plural staraittanemma emmä staraittane
2nd plural staraittanetta että staraittane
3rd plural staraittannoot evät staraittane, ei staraitettane
impersonal staraitettanoo ei staraitettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st staraittaa present staraittava staraitettava
2nd inessive staraittaes past staraittant, staraittanut staraitettu
instructive staraittaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (staraittakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative staraittammaa
inessive staraittamas
elative staraittamast
abessive staraittamata
4th nominative staraittamiin
partitive staraittamista, staraittamist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 544
Wikious
Boobota
Sagapedia