surkeilla

Hello, you have come here looking for the meaning of the word surkeilla. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word surkeilla, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say surkeilla in singular and plural. Everything you need to know about the word surkeilla you have here. The definition of the word surkeilla will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofsurkeilla, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology 1

surkea +‎ -illa

Pronunciation

Verb

surkeilla

  1. (intransitive) to feel sad, to feel down
  2. to bemoan, to express pity
Conjugation
Inflection of surkeilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. surkeilen en surkeile 1st sing. olen surkeillut en ole surkeillut
2nd sing. surkeilet et surkeile 2nd sing. olet surkeillut et ole surkeillut
3rd sing. surkeilee ei surkeile 3rd sing. on surkeillut ei ole surkeillut
1st plur. surkeilemme emme surkeile 1st plur. olemme surkeilleet emme ole surkeilleet
2nd plur. surkeilette ette surkeile 2nd plur. olette surkeilleet ette ole surkeilleet
3rd plur. surkeilevat eivät surkeile 3rd plur. ovat surkeilleet eivät ole surkeilleet
passive surkeillaan ei surkeilla passive on surkeiltu ei ole surkeiltu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. surkeilin en surkeillut 1st sing. olin surkeillut en ollut surkeillut
2nd sing. surkeilit et surkeillut 2nd sing. olit surkeillut et ollut surkeillut
3rd sing. surkeili ei surkeillut 3rd sing. oli surkeillut ei ollut surkeillut
1st plur. surkeilimme emme surkeilleet 1st plur. olimme surkeilleet emme olleet surkeilleet
2nd plur. surkeilitte ette surkeilleet 2nd plur. olitte surkeilleet ette olleet surkeilleet
3rd plur. surkeilivat eivät surkeilleet 3rd plur. olivat surkeilleet eivät olleet surkeilleet
passive surkeiltiin ei surkeiltu passive oli surkeiltu ei ollut surkeiltu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. surkeilisin en surkeilisi 1st sing. olisin surkeillut en olisi surkeillut
2nd sing. surkeilisit et surkeilisi 2nd sing. olisit surkeillut et olisi surkeillut
3rd sing. surkeilisi ei surkeilisi 3rd sing. olisi surkeillut ei olisi surkeillut
1st plur. surkeilisimme emme surkeilisi 1st plur. olisimme surkeilleet emme olisi surkeilleet
2nd plur. surkeilisitte ette surkeilisi 2nd plur. olisitte surkeilleet ette olisi surkeilleet
3rd plur. surkeilisivat eivät surkeilisi 3rd plur. olisivat surkeilleet eivät olisi surkeilleet
passive surkeiltaisiin ei surkeiltaisi passive olisi surkeiltu ei olisi surkeiltu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. surkeile älä surkeile 2nd sing. — —
3rd sing. surkeilkoon älköön surkeilko 3rd sing. olkoon surkeillut älköön olko surkeillut
1st plur. surkeilkaamme älkäämme surkeilko 1st plur. — —
2nd plur. surkeilkaa älkää surkeilko 2nd plur. — —
3rd plur. surkeilkoot älkööt surkeilko 3rd plur. olkoot surkeilleet älkööt olko surkeilleet
passive surkeiltakoon älköön surkeiltako passive olkoon surkeiltu älköön olko surkeiltu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. surkeillen en surkeille 1st sing. lienen surkeillut en liene surkeillut
2nd sing. surkeillet et surkeille 2nd sing. lienet surkeillut et liene surkeillut
3rd sing. surkeillee ei surkeille 3rd sing. lienee surkeillut ei liene surkeillut
1st plur. surkeillemme emme surkeille 1st plur. lienemme surkeilleet emme liene surkeilleet
2nd plur. surkeillette ette surkeille 2nd plur. lienette surkeilleet ette liene surkeilleet
3rd plur. surkeillevat eivät surkeille 3rd plur. lienevät surkeilleet eivät liene surkeilleet
passive surkeiltaneen ei surkeiltane passive lienee surkeiltu ei liene surkeiltu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st surkeilla present surkeileva surkeiltava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st surkeillakseni surkeillaksemme
2nd surkeillaksesi surkeillaksenne
3rd surkeillakseen
surkeillaksensa
past surkeillut surkeiltu
2nd inessive2 surkeillessa surkeiltaessa agent4 surkeilema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st surkeillessani surkeillessamme
2nd surkeillessasi surkeillessanne
3rd surkeillessaan
surkeillessansa
negative surkeilematon
instructive surkeillen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive surkeilemassa —
elative surkeilemasta —
illative surkeilemaan —
adessive surkeilemalla —
abessive surkeilematta —
instructive surkeileman surkeiltaman
4th3 verbal noun surkeileminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st surkeilemaisillani surkeilemaisillamme
2nd surkeilemaisillasi surkeilemaisillanne
3rd surkeilemaisillaan
surkeilemaisillansa
Derived terms

Further reading

Etymology 2

Pronunciation

Adjective

surkeilla

  1. adessive plural of surkea

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia