suutia

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

suutimassa

—

elative

suutimasta

—

illative

suutimaan

—

adessive

suutimalla

—

abessive

suutimatta

—

instructive

suutiman

suudittaman

4th³

verbal noun

suutiminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	suutimaisillani	suutimaisillamme
2nd	suutimaisillasi	suutimaisillanne
3rd	suutimaisillaan suutimaisillansa

Derived terms

suudita

Anagrams

autius

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian судить (suditʹ).

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsuːtiɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈsuːtiɑ/,
Rhymes: -uːteː, -uːtiɑ
Hyphenation: suu‧ti‧a

Verb

suutia

(transitive) to judge; try

Conjugation

Conjugation of suutia (type 7/oppia, uut-uuvv gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suuvvin	en suuvvi	1st singular	oon suutint, oon suutinut	en oo suutint, en oo suutinut
2nd singular	suuvvit	et suuvvi	2nd singular	oot suutint, oot suutinut	et oo suutint, et oo suutinut
3rd singular	suutii	ei suuvvi	3rd singular	ono suutint, ono suutinut	ei oo suutint, ei oo suutinut
1st plural	suuvvimma	emmä suuvvi	1st plural	oomma suutineet	emmä oo suutineet
2nd plural	suuvvitta	että suuvvi	2nd plural	ootta suutineet	että oo suutineet
3rd plural	suutiit¹⁾, suutivat²⁾, suuvvitaa	evät suuvvi, ei suuvvita	3rd plural	ovat suutineet	evät oo suutineet, ei oo suuvvittu
impersonal	suuvvitaa	ei suuvvita	impersonal	ono suuvvittu	ei oo suuvvittu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suuvvin	en suutint, en suutinut	1st singular	olin suutint, olin suutinut	en olt suutint, en olt suutinut
2nd singular	suuvvit	et suutint, et suutinut	2nd singular	olit suutint, olit suutinut	et olt suutint, et olt suutinut
3rd singular	suuti	ei suutint, ei suutinut	3rd singular	oli suutint, oli suutinut	ei olt suutint, ei olt suutinut
1st plural	suuvvimma	emmä suutineet	1st plural	olimma suutineet	emmä olleet suutineet
2nd plural	suuvvitta	että suutineet	2nd plural	olitta suutineet	että olleet suutineet
3rd plural	suutiit¹⁾, suutivat²⁾, suuvvittii	evät suutineet, ei suuvvittu	3rd plural	olivat suutineet	evät olleet suutineet, ei olt suuvvittu
impersonal	suuvvittii	ei suuvvittu	impersonal	oli suuvvittu	ei olt suuvvittu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suutisin	en suutis	1st singular	olisin suutint, olisin suutinut	en olis suutint, en olis suutinut
2nd singular	suutisit, suutiist¹⁾	et suutis	2nd singular	olisit suutint, olisit suutinut	et olis suutint, et olis suutinut
3rd singular	suutis	ei suutis	3rd singular	olis suutint, olis suutinut	ei olis suutint, ei olis suutinut
1st plural	suutisimma	emmä suutis	1st plural	olisimma suutineet	emmä olis suutineet
2nd plural	suutisitta	että suutis	2nd plural	olisitta suutineet	että olis suutineet
3rd plural	suutisiit¹⁾, suutisivat²⁾, suuvvittais	evät suutis, ei suuvvittais	3rd plural	olisivat suutineet	evät olis suutineet, ei olis suuvvittu
impersonal	suuvvittais	ei suuvvittais	impersonal	olis suuvvittu	ei olis suuvvittu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	suuvvi	elä suuvvi	2nd singular	oo suutint, oo suutinut	elä oo suutint, elä oo suutinut
3rd singular	suutikoo	elköö suutiko	3rd singular	olkoo suutint, olkoo suutinut	elköö olko suutint, elköö olko suutinut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	suutikaa	elkää suutiko	2nd plural	olkaa suutineet	elkää olko suutineet
3rd plural	suutikoot	elkööt suutiko, elköö suuvvittako	3rd plural	olkoot suutineet	elkööt olko suutineet, elköö olko suuvvittu
impersonal	suuvvittakkoo	elköö suuvvittako	impersonal	olkoo suuvvittu	elköö olko suuvvittu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	suutinen	en suutine
2nd singular	suutinet	et suutine
3rd singular	suutinoo	ei suutine
1st plural	suutinemma	emmä suutine
2nd plural	suutinetta	että suutine
3rd plural	suutinoot	evät suutine, ei suuvvittane
impersonal	suuvvittannoo	ei suuvvittane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		suutia	present	suutiva	suuvvittava
2nd	inessive	suutijees	past	suutint, suutinut	suuvvittu
2nd	instructive	suutien	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (suutikaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	suutimaa
	inessive	suutimaas
	elative	suutimast
	abessive	suutimata
4th	nominative	suutimiin
	partitive	suutimista, suutimist

Synonyms

suuvvita

Related terms

suuto (“court”), sudja (“judge”)

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 555

suutia

Contents

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

Related terms

References

Wikious

Boobota

Sagapedia