tähti (“star”) + torni (“tower”). First attested in Carl Helenius: Suomalainen ja ruozalainen sanakirja ("Finnish and Swedish Dictionary", 1838).
tähtitorni
Inflection of tähtitorni (Kotus type 5/risti, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | tähtitorni | tähtitornit | |
genitive | tähtitornin | tähtitornien | |
partitive | tähtitornia | tähtitorneja | |
illative | tähtitorniin | tähtitorneihin | |
singular | plural | ||
nominative | tähtitorni | tähtitornit | |
accusative | nom. | tähtitorni | tähtitornit |
gen. | tähtitornin | ||
genitive | tähtitornin | tähtitornien | |
partitive | tähtitornia | tähtitorneja | |
inessive | tähtitornissa | tähtitorneissa | |
elative | tähtitornista | tähtitorneista | |
illative | tähtitorniin | tähtitorneihin | |
adessive | tähtitornilla | tähtitorneilla | |
ablative | tähtitornilta | tähtitorneilta | |
allative | tähtitornille | tähtitorneille | |
essive | tähtitornina | tähtitorneina | |
translative | tähtitorniksi | tähtitorneiksi | |
abessive | tähtitornitta | tähtitorneitta | |
instructive | — | tähtitornein | |
comitative | See the possessive forms below. |