taittua

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

taittumassa

—

elative

taittumasta

—

illative

taittumaan

—

adessive

taittumalla

—

abessive

taittumatta

—

instructive

taittuman

taituttaman

4th³

verbal noun

taittuminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	taittumaisillani	taittumaisillamme
2nd	taittumaisillasi	taittumaisillanne
3rd	taittumaisillaan taittumaisillansa

Derived terms

compounds

taittumakohta

Related terms

taittaa

Ingrian

Etymology

From taittaa (“to break”) +‎ -ua. Akin to Finnish taittua.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtɑi̯tːuɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈtɑi̯tːuɑ/,
Rhymes: -ɑi̯tːoː, -ɑi̯tːuɑ
Hyphenation: tait‧tu‧a

Verb

taittua

(intransitive) to break, snap

Conjugation

Conjugation of taittua (type 1/ampua, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	taitun	en taitu	1st singular	oon taittunt, oon taittunut	en oo taittunt, en oo taittunut
2nd singular	taitut	et taitu	2nd singular	oot taittunt, oot taittunut	et oo taittunt, et oo taittunut
3rd singular	taittuu	ei taitu	3rd singular	ono taittunt, ono taittunut	ei oo taittunt, ei oo taittunut
1st plural	taitumma	emmä taitu	1st plural	oomma taittuneet	emmä oo taittuneet
2nd plural	taitutta	että taitu	2nd plural	ootta taittuneet	että oo taittuneet
3rd plural	taittuut¹⁾, taittuvat²⁾, taitutaa	evät taitu, ei taituta	3rd plural	ovat taittuneet	evät oo taittuneet, ei oo taituttu
impersonal	taitutaa	ei taituta	impersonal	ono taituttu	ei oo taituttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	taituin	en taittunt, en taittunut	1st singular	olin taittunt, olin taittunut	en olt taittunt, en olt taittunut
2nd singular	taituit	et taittunt, et taittunut	2nd singular	olit taittunt, olit taittunut	et olt taittunt, et olt taittunut
3rd singular	taittui	ei taittunt, ei taittunut	3rd singular	oli taittunt, oli taittunut	ei olt taittunt, ei olt taittunut
1st plural	taituimma	emmä taittuneet	1st plural	olimma taittuneet	emmä olleet taittuneet
2nd plural	taituitta	että taittuneet	2nd plural	olitta taittuneet	että olleet taittuneet
3rd plural	taittuit¹⁾, taittuivat²⁾, taituttii	evät taittuneet, ei taituttu	3rd plural	olivat taittuneet	evät olleet taittuneet, ei olt taituttu
impersonal	taituttii	ei taituttu	impersonal	oli taituttu	ei olt taituttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	taittuisin	en taittuis	1st singular	olisin taittunt, olisin taittunut	en olis taittunt, en olis taittunut
2nd singular	taittuisit, taittuist¹⁾	et taittuis	2nd singular	olisit taittunt, olisit taittunut	et olis taittunt, et olis taittunut
3rd singular	taittuis	ei taittuis	3rd singular	olis taittunt, olis taittunut	ei olis taittunt, ei olis taittunut
1st plural	taittuisimma	emmä taittuis	1st plural	olisimma taittuneet	emmä olis taittuneet
2nd plural	taittuisitta	että taittuis	2nd plural	olisitta taittuneet	että olis taittuneet
3rd plural	taittuisiit¹⁾, taittuisivat²⁾, taituttais	evät taittuis, ei taituttais	3rd plural	olisivat taittuneet	evät olis taittuneet, ei olis taituttu
impersonal	taituttais	ei taituttais	impersonal	olis taituttu	ei olis taituttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	taitu	elä taitu	2nd singular	oo taittunt, oo taittunut	elä oo taittunt, elä oo taittunut
3rd singular	taittukoo	elköö taittuko	3rd singular	olkoo taittunt, olkoo taittunut	elköö olko taittunt, elköö olko taittunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	taittukaa	elkää taittuko	2nd plural	olkaa taittuneet	elkää olko taittuneet
3rd plural	taittukoot	elkööt taittuko, elköö taituttako	3rd plural	olkoot taittuneet	elkööt olko taittuneet, elköö olko taituttu
impersonal	taituttakkoo	elköö taituttako	impersonal	olkoo taituttu	elköö olko taituttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	taittunen	en taittune
2nd singular	taittunet	et taittune
3rd singular	taittunoo	ei taittune
1st plural	taittunemma	emmä taittune
2nd plural	taittunetta	että taittune
3rd plural	taittunoot	evät taittune, ei taituttane
impersonal	taituttannoo	ei taituttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		taittua	present	taittuva	taituttava
2nd	inessive	taittujees	past	taittunt, taittunut	taituttu
2nd	instructive	taittuen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (taittukaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	taittumaa
	inessive	taittumaas
	elative	taittumast
	abessive	taittumata
4th	nominative	taittumiin
	partitive	taittumista, taittumist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 568

taittua

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Related terms

Further reading

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References

Wikious

Boobota

Sagapedia