tiera

Unknown. Related to Karelian tiero.

• IPA^(key): /ˈtie̯rɑ/,
• Rhymes: -ierɑ
• Syllabification^(key): tie‧ra

tiera

1. Snow that sticks to or flies off the hoof of a horse in the winter

   Synonym: tilsa

   • 1840, Elias Lönnrot, “Poem Nr. 144 Heitän suoni, heitän maani (Morsian lähtiessänsä) - I'll throw away my bog, throw away my land (bride when leaving her father's house)”, in Kanteletar taikka Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä (Kanteletar - A collection of old songs and poems of the Finnish people), Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, page 143:

     Lähen tästä, kun lähenki, toisen lähtewän keralla, kanssa toisen karkulaisen; lähen pois talosta tästä, Ison saamasta salista, … jottei jälki jäällä tunnu, jälki jäällä, tiera tiellä…

     I shall leave, I truly shall leave, together with another runaway; I shall leave this house, leave the room my father inherited, ..thus that no trace is left on the ice, no trace on the ice, no packed ice from the hoof on the road…

   • 2009, Pekka Peltonen, Mutta Kaipaus Pysyy (But the yearning remains), BoD - Books on Demand, →ISBN, page 261:

     Isän paksu takki haisee vahvasti hevosille, hän pitää ohjaksia löysästi käsissään. Ja kun hevonen sitten juoksee nopeammin, lentelee paksuja tieroja sen kavioista rekeen.

     Father's thick coat smells strongly of horses, he keeps the reins loosely in his hands. And when the horse then runs faster, thick lumps of packed snow keep flinging to the sleigh.

• “tiera”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

From Latin terra.

tiera f

1. land, earth, soil, ground

tiera f (plural tieres)

1. (Gherdëina) earth, soil, ground, world
2. (Fodom) Alternative form of tera