Probably originally from a dog call.[1]
tiisti (archaic)
Inflection of tiisti (Kotus type 5/risti, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | tiisti | tiistit | |
genitive | tiistin | tiistien | |
partitive | tiistiä | tiistejä | |
illative | tiistiin | tiisteihin | |
singular | plural | ||
nominative | tiisti | tiistit | |
accusative | nom. | tiisti | tiistit |
gen. | tiistin | ||
genitive | tiistin | tiistien | |
partitive | tiistiä | tiistejä | |
inessive | tiistissä | tiisteissä | |
elative | tiististä | tiisteistä | |
illative | tiistiin | tiisteihin | |
adessive | tiistillä | tiisteillä | |
ablative | tiistiltä | tiisteiltä | |
allative | tiistille | tiisteille | |
essive | tiistinä | tiisteinä | |
translative | tiistiksi | tiisteiksi | |
abessive | tiistittä | tiisteittä | |
instructive | — | tiistein | |
comitative | See the possessive forms below. |