tinkiä

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
⁴⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd

inessive

tinkimässä

—

elative

tinkimästä

—

illative

tinkimään

—

adessive

tinkimällä

—

abessive

tinkimättä

—

instructive

tinkimän

tingittämän

4th⁴

verbal noun

tinkiminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	tinkimäisilläni	tinkimäisillämme
2nd	tinkimäisilläsi	tinkimäisillänne
3rd	tinkimäisillään tinkimäisillänsä

Derived terms

Descendants

→ Ingrian: tinkiä

Anagrams

kiitän, kitinä

Ingrian

Etymology

Borrowed from Finnish tinkiä.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtiŋkiæ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈtiŋkiæ/,
Rhymes: -iŋkeː, -iŋkiæ
Hyphenation: tin‧ki‧ä

Verb

tinkiä

(intransitive) to haggle

Conjugation

Conjugation of tinkiä (type 7/oppia, nk-ng gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tingin	en tingi	1st singular	oon tinkint, oon tinkinyt	en oo tinkint, en oo tinkinyt
2nd singular	tingit	et tingi	2nd singular	oot tinkint, oot tinkinyt	et oo tinkint, et oo tinkinyt
3rd singular	tinkii	ei tingi	3rd singular	ono tinkint, ono tinkinyt	ei oo tinkint, ei oo tinkinyt
1st plural	tingimmä	emmä tingi	1st plural	oomma tinkineet	emmä oo tinkineet
2nd plural	tingittä	että tingi	2nd plural	ootta tinkineet	että oo tinkineet
3rd plural	tinkiit¹⁾, tinkivät²⁾, tingitää	evät tingi, ei tingitä	3rd plural	ovat tinkineet	evät oo tinkineet, ei oo tingitty
impersonal	tingitää	ei tingitä	impersonal	ono tingitty	ei oo tingitty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tingin	en tinkint, en tinkinyt	1st singular	olin tinkint, olin tinkinyt	en olt tinkint, en olt tinkinyt
2nd singular	tingit	et tinkint, et tinkinyt	2nd singular	olit tinkint, olit tinkinyt	et olt tinkint, et olt tinkinyt
3rd singular	tinki	ei tinkint, ei tinkinyt	3rd singular	oli tinkint, oli tinkinyt	ei olt tinkint, ei olt tinkinyt
1st plural	tingimmä	emmä tinkineet	1st plural	olimma tinkineet	emmä olleet tinkineet
2nd plural	tingittä	että tinkineet	2nd plural	olitta tinkineet	että olleet tinkineet
3rd plural	tinkiit¹⁾, tinkivät²⁾, tingittii	evät tinkineet, ei tingitty	3rd plural	olivat tinkineet	evät olleet tinkineet, ei olt tingitty
impersonal	tingittii	ei tingitty	impersonal	oli tingitty	ei olt tingitty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tinkisin	en tinkis	1st singular	olisin tinkint, olisin tinkinyt	en olis tinkint, en olis tinkinyt
2nd singular	tinkisit, tinkiist¹⁾	et tinkis	2nd singular	olisit tinkint, olisit tinkinyt	et olis tinkint, et olis tinkinyt
3rd singular	tinkis	ei tinkis	3rd singular	olis tinkint, olis tinkinyt	ei olis tinkint, ei olis tinkinyt
1st plural	tinkisimmä	emmä tinkis	1st plural	olisimma tinkineet	emmä olis tinkineet
2nd plural	tinkisittä	että tinkis	2nd plural	olisitta tinkineet	että olis tinkineet
3rd plural	tinkisiit¹⁾, tinkisivät²⁾, tingittäis	evät tinkis, ei tingittäis	3rd plural	olisivat tinkineet	evät olis tinkineet, ei olis tingitty
impersonal	tingittäis	ei tingittäis	impersonal	olis tingitty	ei olis tingitty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	tingi	elä tingi	2nd singular	oo tinkint, oo tinkinyt	elä oo tinkint, elä oo tinkinyt
3rd singular	tinkiköö	elköö tinkikö	3rd singular	olkoo tinkint, olkoo tinkinyt	elköö olko tinkint, elköö olko tinkinyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	tinkikää	elkää tinkikö	2nd plural	olkaa tinkineet	elkää olko tinkineet
3rd plural	tinkikööt	elkööt tinkikö, elköö tingittäkö	3rd plural	olkoot tinkineet	elkööt olko tinkineet, elköö olko tingitty
impersonal	tingittäkköö	elköö tingittäkö	impersonal	olkoo tingitty	elköö olko tingitty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	tinkinen	en tinkine
2nd singular	tinkinet	et tinkine
3rd singular	tinkinöö	ei tinkine
1st plural	tinkinemmä	emmä tinkine
2nd plural	tinkinettä	että tinkine
3rd plural	tinkinööt	evät tinkine, ei tingittäne
impersonal	tingittännöö	ei tingittäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		tinkiä	present	tinkivä	tingittävä
2nd	inessive	tinkijees	past	tinkint, tinkinyt	tingitty
2nd	instructive	tinkien	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (tinkikää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	tinkimää
	inessive	tinkimääs
	elative	tinkimäst
	abessive	tinkimätä
4th	nominative	tinkimiin
	partitive	tinkimistä, tinkimist

Synonyms

tiukata

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 586

tinkiä

Contents

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Descendants

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

References

Wikious

Boobota

Sagapedia