tinnitus

Hello, you have come here looking for the meaning of the word tinnitus. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word tinnitus, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say tinnitus in singular and plural. Everything you need to know about the word tinnitus you have here. The definition of the word tinnitus will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition oftinnitus, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.
See also: Tinnitus

English

English Wikipedia has an article on:
Wikipedia

Etymology

From Latin tinnītus (“a jingling, ringing”).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtɪn.ɪ.təs/, /ˈtɪn.ə.təs/, /tɪˈnaɪ.təs/
  • Rhymes: -aɪtəs

Noun

tinnitus (countable and uncountable, plural tinnituses)

  1. (otolaryngology, pathology) The perception of noise, such as a ringing or beating sound, which has no external source.

Synonyms

Translations

Czech

Alternative forms

Pronunciation

Noun

tinnitus m inan

  1. tinnitus

Declension

This noun needs an inflection-table template.

Finnish

Etymology

< Latin tinnītus

Pronunciation

Noun

tinnitus

  1. tinnitus

Declension

Inflection of tinnitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tinnitus tinnitukset
genitive tinnituksen tinnitusten
tinnituksien
partitive tinnitusta tinnituksia
illative tinnitukseen tinnituksiin
singular plural
nominative tinnitus tinnitukset
accusative nom. tinnitus tinnitukset
gen. tinnituksen
genitive tinnituksen tinnitusten
tinnituksien
partitive tinnitusta tinnituksia
inessive tinnituksessa tinnituksissa
elative tinnituksesta tinnituksista
illative tinnitukseen tinnituksiin
adessive tinnituksella tinnituksilla
ablative tinnitukselta tinnituksilta
allative tinnitukselle tinnituksille
essive tinnituksena tinnituksina
translative tinnitukseksi tinnituksiksi
abessive tinnituksetta tinnituksitta
instructive — tinnituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tinnitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tinnitukseni tinnitukseni
accusative nom. tinnitukseni tinnitukseni
gen. tinnitukseni
genitive tinnitukseni tinnitusteni
tinnituksieni
partitive tinnitustani tinnituksiani
inessive tinnituksessani tinnituksissani
elative tinnituksestani tinnituksistani
illative tinnitukseeni tinnituksiini
adessive tinnituksellani tinnituksillani
ablative tinnitukseltani tinnituksiltani
allative tinnitukselleni tinnituksilleni
essive tinnituksenani tinnituksinani
translative tinnituksekseni tinnituksikseni
abessive tinnituksettani tinnituksittani
instructive — —
comitative — tinnituksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tinnituksesi tinnituksesi
accusative nom. tinnituksesi tinnituksesi
gen. tinnituksesi
genitive tinnituksesi tinnitustesi
tinnituksiesi
partitive tinnitustasi tinnituksiasi
inessive tinnituksessasi tinnituksissasi
elative tinnituksestasi tinnituksistasi
illative tinnitukseesi tinnituksiisi
adessive tinnituksellasi tinnituksillasi
ablative tinnitukseltasi tinnituksiltasi
allative tinnituksellesi tinnituksillesi
essive tinnituksenasi tinnituksinasi
translative tinnitukseksesi tinnituksiksesi
abessive tinnituksettasi tinnituksittasi
instructive — —
comitative — tinnituksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tinnituksemme tinnituksemme
accusative nom. tinnituksemme tinnituksemme
gen. tinnituksemme
genitive tinnituksemme tinnitustemme
tinnituksiemme
partitive tinnitustamme tinnituksiamme
inessive tinnituksessamme tinnituksissamme
elative tinnituksestamme tinnituksistamme
illative tinnitukseemme tinnituksiimme
adessive tinnituksellamme tinnituksillamme
ablative tinnitukseltamme tinnituksiltamme
allative tinnituksellemme tinnituksillemme
essive tinnituksenamme tinnituksinamme
translative tinnitukseksemme tinnituksiksemme
abessive tinnituksettamme tinnituksittamme
instructive — —
comitative — tinnituksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tinnituksenne tinnituksenne
accusative nom. tinnituksenne tinnituksenne
gen. tinnituksenne
genitive tinnituksenne tinnitustenne
tinnituksienne
partitive tinnitustanne tinnituksianne
inessive tinnituksessanne tinnituksissanne
elative tinnituksestanne tinnituksistanne
illative tinnitukseenne tinnituksiinne
adessive tinnituksellanne tinnituksillanne
ablative tinnitukseltanne tinnituksiltanne
allative tinnituksellenne tinnituksillenne
essive tinnituksenanne tinnituksinanne
translative tinnitukseksenne tinnituksiksenne
abessive tinnituksettanne tinnituksittanne
instructive — —
comitative — tinnituksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tinnituksensa tinnituksensa
accusative nom. tinnituksensa tinnituksensa
gen. tinnituksensa
genitive tinnituksensa tinnitustensa
tinnituksiensa
partitive tinnitustaan
tinnitustansa 		tinnituksiaan
tinnituksiansa
inessive tinnituksessaan
tinnituksessansa 		tinnituksissaan
tinnituksissansa
elative tinnituksestaan
tinnituksestansa 		tinnituksistaan
tinnituksistansa
illative tinnitukseensa tinnituksiinsa
adessive tinnituksellaan
tinnituksellansa 		tinnituksillaan
tinnituksillansa
ablative tinnitukseltaan
tinnitukseltansa 		tinnituksiltaan
tinnituksiltansa
allative tinnitukselleen
tinnituksellensa 		tinnituksilleen
tinnituksillensa
essive tinnituksenaan
tinnituksenansa 		tinnituksinaan
tinnituksinansa
translative tinnituksekseen
tinnitukseksensa 		tinnituksikseen
tinnituksiksensa
abessive tinnituksettaan
tinnituksettansa 		tinnituksittaan
tinnituksittansa
instructive — —
comitative — tinnituksineen
tinnituksinensa

Further reading

Anagrams

Latin

Etymology

From tinniō (“ring, jingle, clink”) +‎ -tus (abstract noun suffix).

Pronunciation

Noun

tinnītus m (genitive tinnītūs); fourth declension

  1. A ringing, jingling, tinkling.

Declension

Fourth-declension noun.

Case Singular Plural
Nominative tinnītus tinnītūs
Genitive tinnītūs tinnītuum
Dative tinnītuī tinnītibus
Accusative tinnītum tinnītūs
Ablative tinnītū tinnītibus
Vocative tinnītus tinnītūs

Descendants

References

  • “tinnitus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
  • “tinnitus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
  • tinnitus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.

Portuguese

Noun

tinnitus m (uncountable)

  1. (medicine) tinnitus (perception of a ringing noise)
    Synonyms: zumbido, tinido

Spanish

Noun

tinnitus m (plural tinnitus)

  1. tinnitus

Further reading

Swedish

Etymology

From Latin tinnītus.

Noun

tinnitus c

  1. tinnitus

References

Wikious
Boobota
Sagapedia