toimen (“of an action or deed”) + pitää (“to hold, keep”) + -e, coined by Finnish linguist and author Reinhold von Becker in 1820 in the newspaper Turun Wiikko-Sanomat.[1]
toimenpide
| Inflection of toimenpide (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | toimenpide | toimenpiteet | |
| genitive | toimenpiteen | toimenpiteiden toimenpiteitten | |
| partitive | toimenpidettä | toimenpiteitä | |
| illative | toimenpiteeseen | toimenpiteisiin toimenpiteihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | toimenpide | toimenpiteet | |
| accusative | nom. | toimenpide | toimenpiteet |
| gen. | toimenpiteen | ||
| genitive | toimenpiteen | toimenpiteiden toimenpiteitten | |
| partitive | toimenpidettä | toimenpiteitä | |
| inessive | toimenpiteessä | toimenpiteissä | |
| elative | toimenpiteestä | toimenpiteistä | |
| illative | toimenpiteeseen | toimenpiteisiin toimenpiteihin | |
| adessive | toimenpiteellä | toimenpiteillä | |
| ablative | toimenpiteeltä | toimenpiteiltä | |
| allative | toimenpiteelle | toimenpiteille | |
| essive | toimenpiteenä | toimenpiteinä | |
| translative | toimenpiteeksi | toimenpiteiksi | |
| abessive | toimenpiteettä | toimenpiteittä | |
| instructive | — | toimenpitein | |
| comitative | See the possessive forms below. | ||