top- + -akka, probably of sound-symbolic origin[1]
topakka (comparative topakampi, superlative topakin or topakoin)
Inflection of topakka (Kotus type 14*A/solakka, kk-k gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | topakka | topakat | |
genitive | topakan | topakoiden topakoitten topakkojen | |
partitive | topakkaa | topakoita topakkoja | |
illative | topakkaan | topakoihin topakkoihin | |
singular | plural | ||
nominative | topakka | topakat | |
accusative | nom. | topakka | topakat |
gen. | topakan | ||
genitive | topakan | topakoiden topakoitten topakkojen topakkain rare | |
partitive | topakkaa | topakoita topakkoja | |
inessive | topakassa | topakoissa | |
elative | topakasta | topakoista | |
illative | topakkaan | topakoihin topakkoihin | |
adessive | topakalla | topakoilla | |
ablative | topakalta | topakoilta | |
allative | topakalle | topakoille | |
essive | topakkana | topakkoina | |
translative | topakaksi | topakoiksi | |
abessive | topakatta | topakoitta | |
instructive | — | topakoin | |
comitative | — | topakkoine |