tukkia

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
⁴⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd

inessive

tukkimassa

—

elative

tukkimasta

—

illative

tukkimaan

—

adessive

tukkimalla

—

abessive

tukkimatta

—

instructive

tukkiman

tukittaman

4th⁴

verbal noun

tukkiminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	tukkimaisillani	tukkimaisillamme
2nd	tukkimaisillasi	tukkimaisillanne
3rd	tukkimaisillaan tukkimaisillansa

Derived terms

Etymology 2

Pronunciation

IPA^(key): /ˈtukːiɑ/,
Rhymes: -ukːiɑ
Syllabification^(key): tuk‧ki‧a

Noun

tukkia

partitive singular of tukki
partitive plural of tukka

Anagrams

kuikat, taukki, tikkua, tiukka

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *tukkidak. Cognates include Finnish tukkia and Estonian tukkida.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtukːiɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈtukːiɑ/,
Rhymes: -ukːeː, -ukːiɑ
Hyphenation: tuk‧ki‧a

Verb

tukkia

(transitive) to stuff

Conjugation

Conjugation of tukkia (type 7/oppia, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tukin	en tuki	1st singular	oon tukkint, oon tukkinut	en oo tukkint, en oo tukkinut
2nd singular	tukit	et tuki	2nd singular	oot tukkint, oot tukkinut	et oo tukkint, et oo tukkinut
3rd singular	tukkii	ei tuki	3rd singular	ono tukkint, ono tukkinut	ei oo tukkint, ei oo tukkinut
1st plural	tukimma	emmä tuki	1st plural	oomma tukkineet	emmä oo tukkineet
2nd plural	tukitta	että tuki	2nd plural	ootta tukkineet	että oo tukkineet
3rd plural	tukkiit¹⁾, tukkivat²⁾, tukitaa	evät tuki, ei tukita	3rd plural	ovat tukkineet	evät oo tukkineet, ei oo tukittu
impersonal	tukitaa	ei tukita	impersonal	ono tukittu	ei oo tukittu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tukin	en tukkint, en tukkinut	1st singular	olin tukkint, olin tukkinut	en olt tukkint, en olt tukkinut
2nd singular	tukit	et tukkint, et tukkinut	2nd singular	olit tukkint, olit tukkinut	et olt tukkint, et olt tukkinut
3rd singular	tukki	ei tukkint, ei tukkinut	3rd singular	oli tukkint, oli tukkinut	ei olt tukkint, ei olt tukkinut
1st plural	tukimma	emmä tukkineet	1st plural	olimma tukkineet	emmä olleet tukkineet
2nd plural	tukitta	että tukkineet	2nd plural	olitta tukkineet	että olleet tukkineet
3rd plural	tukkiit¹⁾, tukkivat²⁾, tukittii	evät tukkineet, ei tukittu	3rd plural	olivat tukkineet	evät olleet tukkineet, ei olt tukittu
impersonal	tukittii	ei tukittu	impersonal	oli tukittu	ei olt tukittu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tukkisin	en tukkis	1st singular	olisin tukkint, olisin tukkinut	en olis tukkint, en olis tukkinut
2nd singular	tukkisit, tukkiist¹⁾	et tukkis	2nd singular	olisit tukkint, olisit tukkinut	et olis tukkint, et olis tukkinut
3rd singular	tukkis	ei tukkis	3rd singular	olis tukkint, olis tukkinut	ei olis tukkint, ei olis tukkinut
1st plural	tukkisimma	emmä tukkis	1st plural	olisimma tukkineet	emmä olis tukkineet
2nd plural	tukkisitta	että tukkis	2nd plural	olisitta tukkineet	että olis tukkineet
3rd plural	tukkisiit¹⁾, tukkisivat²⁾, tukittais	evät tukkis, ei tukittais	3rd plural	olisivat tukkineet	evät olis tukkineet, ei olis tukittu
impersonal	tukittais	ei tukittais	impersonal	olis tukittu	ei olis tukittu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	tuki	elä tuki	2nd singular	oo tukkint, oo tukkinut	elä oo tukkint, elä oo tukkinut
3rd singular	tukkikoo	elköö tukkiko	3rd singular	olkoo tukkint, olkoo tukkinut	elköö olko tukkint, elköö olko tukkinut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	tukkikaa	elkää tukkiko	2nd plural	olkaa tukkineet	elkää olko tukkineet
3rd plural	tukkikoot	elkööt tukkiko, elköö tukittako	3rd plural	olkoot tukkineet	elkööt olko tukkineet, elköö olko tukittu
impersonal	tukittakkoo	elköö tukittako	impersonal	olkoo tukittu	elköö olko tukittu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	tukkinen	en tukkine
2nd singular	tukkinet	et tukkine
3rd singular	tukkinoo	ei tukkine
1st plural	tukkinemma	emmä tukkine
2nd plural	tukkinetta	että tukkine
3rd plural	tukkinoot	evät tukkine, ei tukittane
impersonal	tukittannoo	ei tukittane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		tukkia	present	tukkiva	tukittava
2nd	inessive	tukkijees	past	tukkint, tukkinut	tukittu
2nd	instructive	tukkien	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (tukkikaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	tukkimaa
	inessive	tukkimaas
	elative	tukkimast
	abessive	tukkimata
4th	nominative	tukkimiin
	partitive	tukkimista, tukkimist

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtukiɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈtukiɑ/,
Rhymes: -ukeː, -ukiɑ
Hyphenation: tuk‧ki‧a

Noun

tukkia

partitive singular of tuki

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 606

tukkia

Contents

Finnish

Etymology 1

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Etymology 2

Pronunciation

Noun

Anagrams

Ingrian

Etymology 1

Pronunciation

Verb

Conjugation

Etymology 2

Pronunciation

Noun

References

Wikious

Boobota

Sagapedia