From tuli (“fire”) + kettu (“fox”).
tulikettu
Inflection of tulikettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | tulikettu | tuliketut | |
genitive | tuliketun | tulikettujen | |
partitive | tulikettua | tulikettuja | |
illative | tulikettuun | tulikettuihin | |
singular | plural | ||
nominative | tulikettu | tuliketut | |
accusative | nom. | tulikettu | tuliketut |
gen. | tuliketun | ||
genitive | tuliketun | tulikettujen | |
partitive | tulikettua | tulikettuja | |
inessive | tuliketussa | tuliketuissa | |
elative | tuliketusta | tuliketuista | |
illative | tulikettuun | tulikettuihin | |
adessive | tuliketulla | tuliketuilla | |
ablative | tuliketulta | tuliketuilta | |
allative | tuliketulle | tuliketuille | |
essive | tulikettuna | tulikettuina | |
translative | tuliketuksi | tuliketuiksi | |
abessive | tuliketutta | tuliketuitta | |
instructive | — | tuliketuin | |
comitative | See the possessive forms below. |