From Proto-Finnic *tuulinën. Equivalent to tuuli (“wind”) + -inen.
tuulinen (comparative tuulisempi, superlative tuulisin)
Inflection of tuulinen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | tuulinen | tuuliset | |
genitive | tuulisen | tuulisten tuulisien | |
partitive | tuulista | tuulisia | |
illative | tuuliseen | tuulisiin | |
singular | plural | ||
nominative | tuulinen | tuuliset | |
accusative | nom. | tuulinen | tuuliset |
gen. | tuulisen | ||
genitive | tuulisen | tuulisten tuulisien | |
partitive | tuulista | tuulisia | |
inessive | tuulisessa | tuulisissa | |
elative | tuulisesta | tuulisista | |
illative | tuuliseen | tuulisiin | |
adessive | tuulisella | tuulisilla | |
ablative | tuuliselta | tuulisilta | |
allative | tuuliselle | tuulisille | |
essive | tuulisena | tuulisina | |
translative | tuuliseksi | tuulisiksi | |
abessive | tuulisetta | tuulisitta | |
instructive | — | tuulisin | |
comitative | — | tuulisine |