Borrowed from Swedish tur (“luck”).
tuuri (colloquial)
Inflection of tuuri (Kotus type 5/risti, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | tuuri | tuurit | |
genitive | tuurin | tuurien | |
partitive | tuuria | tuureja | |
illative | tuuriin | tuureihin | |
singular | plural | ||
nominative | tuuri | tuurit | |
accusative | nom. | tuuri | tuurit |
gen. | tuurin | ||
genitive | tuurin | tuurien | |
partitive | tuuria | tuureja | |
inessive | tuurissa | tuureissa | |
elative | tuurista | tuureista | |
illative | tuuriin | tuureihin | |
adessive | tuurilla | tuureilla | |
ablative | tuurilta | tuureilta | |
allative | tuurille | tuureille | |
essive | tuurina | tuureina | |
translative | tuuriksi | tuureiksi | |
abessive | tuuritta | tuureitta | |
instructive | — | tuurein | |
comitative | See the possessive forms below. |