vahata

Hello, you have come here looking for the meaning of the word vahata. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word vahata, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say vahata in singular and plural. Everything you need to know about the word vahata you have here. The definition of the word vahata will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvahata, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Estonian

Noun

vahata

  1. abessive singular of vaha

Finnish

Etymology

vaha +‎ -ta

Pronunciation

Verb

vahata

  1. to wax

Conjugation

Inflection of vahata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vahaan en vahaa 1st sing. olen vahannut en ole vahannut
2nd sing. vahaat et vahaa 2nd sing. olet vahannut et ole vahannut
3rd sing. vahaa ei vahaa 3rd sing. on vahannut ei ole vahannut
1st plur. vahaamme emme vahaa 1st plur. olemme vahanneet emme ole vahanneet
2nd plur. vahaatte ette vahaa 2nd plur. olette vahanneet ette ole vahanneet
3rd plur. vahaavat eivät vahaa 3rd plur. ovat vahanneet eivät ole vahanneet
passive vahataan ei vahata passive on vahattu ei ole vahattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vahasin en vahannut 1st sing. olin vahannut en ollut vahannut
2nd sing. vahasit et vahannut 2nd sing. olit vahannut et ollut vahannut
3rd sing. vahasi ei vahannut 3rd sing. oli vahannut ei ollut vahannut
1st plur. vahasimme emme vahanneet 1st plur. olimme vahanneet emme olleet vahanneet
2nd plur. vahasitte ette vahanneet 2nd plur. olitte vahanneet ette olleet vahanneet
3rd plur. vahasivat eivät vahanneet 3rd plur. olivat vahanneet eivät olleet vahanneet
passive vahattiin ei vahattu passive oli vahattu ei ollut vahattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vahaisin en vahaisi 1st sing. olisin vahannut en olisi vahannut
2nd sing. vahaisit et vahaisi 2nd sing. olisit vahannut et olisi vahannut
3rd sing. vahaisi ei vahaisi 3rd sing. olisi vahannut ei olisi vahannut
1st plur. vahaisimme emme vahaisi 1st plur. olisimme vahanneet emme olisi vahanneet
2nd plur. vahaisitte ette vahaisi 2nd plur. olisitte vahanneet ette olisi vahanneet
3rd plur. vahaisivat eivät vahaisi 3rd plur. olisivat vahanneet eivät olisi vahanneet
passive vahattaisiin ei vahattaisi passive olisi vahattu ei olisi vahattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vahaa älä vahaa 2nd sing.
3rd sing. vahatkoon älköön vahatko 3rd sing. olkoon vahannut älköön olko vahannut
1st plur. vahatkaamme älkäämme vahatko 1st plur.
2nd plur. vahatkaa älkää vahatko 2nd plur.
3rd plur. vahatkoot älkööt vahatko 3rd plur. olkoot vahanneet älkööt olko vahanneet
passive vahattakoon älköön vahattako passive olkoon vahattu älköön olko vahattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vahannen en vahanne 1st sing. lienen vahannut en liene vahannut
2nd sing. vahannet et vahanne 2nd sing. lienet vahannut et liene vahannut
3rd sing. vahannee ei vahanne 3rd sing. lienee vahannut ei liene vahannut
1st plur. vahannemme emme vahanne 1st plur. lienemme vahanneet emme liene vahanneet
2nd plur. vahannette ette vahanne 2nd plur. lienette vahanneet ette liene vahanneet
3rd plur. vahannevat eivät vahanne 3rd plur. lienevät vahanneet eivät liene vahanneet
passive vahattaneen ei vahattane passive lienee vahattu ei liene vahattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vahata present vahaava vahattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vahatakseni vahataksemme
2nd vahataksesi vahataksenne
3rd vahatakseen
vahataksensa
past vahannut vahattu
2nd inessive2 vahatessa vahattaessa agent4 vahaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vahatessani vahatessamme
2nd vahatessasi vahatessanne
3rd vahatessaan
vahatessansa
negative vahaamaton
instructive vahaten
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive vahaamassa
elative vahaamasta
illative vahaamaan
adessive vahaamalla
abessive vahaamatta
instructive vahaaman vahattaman
4th3 verbal noun vahaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vahaamaisillani vahaamaisillamme
2nd vahaamaisillasi vahaamaisillanne
3rd vahaamaisillaan
vahaamaisillansa

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *vahat'ak, equivalent to vaha (wax) +‎ -ta. Cognates include Finnish vahata and Veps vahata.

Pronunciation

Verb

vahata

  1. (transitive) to wax

Conjugation

Conjugation of vahata (type 16/maata, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vahhaan en vahhaa 1st singular oon vahant, oon vahannut en oo vahant, en oo vahannut
2nd singular vahhaat et vahhaa 2nd singular oot vahant, oot vahannut et oo vahant, et oo vahannut
3rd singular vahajaa ei vahhaa 3rd singular ono vahant, ono vahannut ei oo vahant, ei oo vahannut
1st plural vahhaamma emmä vahhaa 1st plural oomma vahanneet emmä oo vahanneet
2nd plural vahhaatta että vahhaa 2nd plural ootta vahanneet että oo vahanneet
3rd plural vahajaat1), vahhaavat2), vahataa evät vahhaa, ei vahata 3rd plural ovat vahanneet evät oo vahanneet, ei oo vahattu
impersonal vahataa ei vahata impersonal ono vahattu ei oo vahattu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vahaisin en vahant, en vahannut 1st singular olin vahant, olin vahannut en olt vahant, en olt vahannut
2nd singular vahaisit, vahhaist1) et vahant, et vahannut 2nd singular olit vahant, olit vahannut et olt vahant, et olt vahannut
3rd singular vahais ei vahant, ei vahannut 3rd singular oli vahant, oli vahannut ei olt vahant, ei olt vahannut
1st plural vahaisimma emmä vahanneet 1st plural olimma vahanneet emmä olleet vahanneet
2nd plural vahaisitta että vahanneet 2nd plural olitta vahanneet että olleet vahanneet
3rd plural vahaisiit1), vahaisivat2), vahattii evät vahanneet, ei vahattu 3rd plural olivat vahanneet evät olleet vahanneet, ei olt vahattu
impersonal vahattii ei vahattu impersonal oli vahattu ei olt vahattu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vahajaisin en vahajais 1st singular olisin vahant, olisin vahannut en olis vahant, en olis vahannut
2nd singular vahajaisit, vahajaist1) et vahajais 2nd singular olisit vahant, olisit vahannut et olis vahant, et olis vahannut
3rd singular vahajais ei vahajais 3rd singular olis vahant, olis vahannut ei olis vahant, ei olis vahannut
1st plural vahajaisimma emmä vahajais 1st plural olisimma vahanneet emmä olis vahanneet
2nd plural vahajaisitta että vahajais 2nd plural olisitta vahanneet että olis vahanneet
3rd plural vahajaisiit1), vahajaisivat2), vahattais evät vahajais, ei vahattais 3rd plural olisivat vahanneet evät olis vahanneet, ei olis vahattu
impersonal vahattais ei vahattais impersonal olis vahattu ei olis vahattu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular vahhaa elä vahhaa 2nd singular oo vahant, oo vahannut elä oo vahant, elä oo vahannut
3rd singular vahatkoo elköö vahatko 3rd singular olkoo vahant, olkoo vahannut elköö olko vahant, elköö olko vahannut
1st plural 1st plural
2nd plural vahatkaa elkää vahatko 2nd plural olkaa vahanneet elkää olko vahanneet
3rd plural vahatkoot elkööt vahatko, elköö vahattako 3rd plural olkoot vahanneet elkööt olko vahanneet, elköö olko vahattu
impersonal vahattakkoo elköö vahattako impersonal olkoo vahattu elköö olko vahattu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vahannen en vahanne
2nd singular vahannet et vahanne
3rd singular vahannoo ei vahanne
1st plural vahannemma emmä vahanne
2nd plural vahannetta että vahanne
3rd plural vahannoot evät vahanne, ei vahattane
impersonal vahattannoo ei vahattane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vahata present vahhaava vahattava
2nd inessive vahatees past vahant, vahannut vahattu
instructive vahaten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vahatkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vahhaamaa
inessive vahhaamaas
elative vahhaamast
abessive vahhaamata
4th nominative vahhaamiin
partitive vahhaamista, vahhaamist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 629

Veps

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.) Related to Finnish vahata.

Verb

vahata

  1. to wax

Inflection

Inflection of vahata (inflection type 9/kogota)
1st infinitive vahata
present indic. vahadab
past indic. vahazi
present
indicative
past
indicative
imperative
1st singular vahadan vahazin
2nd singular vahadad vahazid vahada
3rd singular vahadab vahazi vahakaha
1st plural vahadam vahazim vahakam
2nd plural vahadat vahazit vahakat
3rd plural vahatas
vahadaba
vahaziba vahakaha
sing. conneg.1 vahada vahadand vahada
plur. conneg. vahakoi vahanugoi vahakoi
present
conditional
past
conditional
potential
1st singular vahadaižin vahanuižin vahadanen
2nd singular vahadaižid vahanuižid vahadaned
3rd singular vahadaiži vahanuiži vahadaneb
1st plural vahadaižim vahanuižim vahadanem
2nd plural vahadaižit vahanuižit vahadanet
3rd plural vahadaižiba vahanuižiba vahadaneba
connegative vahadaiži vahanuiži vahadane
non-finite forms
1st infinitive vahata
2nd infinitive 3rd infinitive
inessive vahates inessive vahadamas
instructive vahaten illative vahadamaha
participles elative vahadamaspäi
present active vahadai adessive vahadamal
past active vahanu abessive vahadamat
past passive vahatud
1 In imperative: used only in the second-person singular. The plural form is used with other persons.

References

  • Zajceva, N. G., Mullonen, M. I. (2007) “вощить”, in Uz’ venä-vepsläine vajehnik / Novyj russko-vepsskij slovarʹ, Petrozavodsk: Periodika