vahveta

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

vahvenemassa

—

elative

vahvenemasta

—

illative

vahvenemaan

—

adessive

vahvenemalla

—

abessive

vahvenematta

—

instructive

vahveneman

vahvettaman

4th³

verbal noun

vahveneminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	vahvenemaisillani	vahvenemaisillamme
2nd	vahvenemaisillasi	vahvenemaisillanne
3rd	vahvenemaisillaan vahvenemaisillansa

Derived terms

vahveneminen

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *vahvet'ak, equivalent to vahva (“strong”) +‎ -eta. Cognates include Finnish vahveta and Veps vahveta.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑhʋetɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑhʋetɑ/,
Rhymes: -ɑhʋet, -ɑhʋetɑ
Hyphenation: vah‧ve‧ta

Verb

vahveta

(intransitive) to strengthen (grow stronger)

Conjugation

Conjugation of vahveta (type 15/valeta, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vahvenen	en vahvene	1st singular	oon vahvent, oon vahvennut	en oo vahvent, en oo vahvennut
2nd singular	vahvenet	et vahvene	2nd singular	oot vahvent, oot vahvennut	et oo vahvent, et oo vahvennut
3rd singular	vahvenoo	ei vahvene	3rd singular	ono vahvent, ono vahvennut	ei oo vahvent, ei oo vahvennut
1st plural	vahvenemma	emmä vahvene	1st plural	oomma vahvenneet	emmä oo vahvenneet
2nd plural	vahvenetta	että vahvene	2nd plural	ootta vahvenneet	että oo vahvenneet
3rd plural	vahvenoot¹⁾, vahvenevat²⁾, vahvetaa	evät vahvene, ei vahveta	3rd plural	ovat vahvenneet	evät oo vahvenneet, ei oo vahvettu
impersonal	vahvetaa	ei vahveta	impersonal	ono vahvettu	ei oo vahvettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vahvenin	en vahvent, en vahvennut	1st singular	olin vahvent, olin vahvennut	en olt vahvent, en olt vahvennut
2nd singular	vahvenit	et vahvent, et vahvennut	2nd singular	olit vahvent, olit vahvennut	et olt vahvent, et olt vahvennut
3rd singular	vahveni	ei vahvent, ei vahvennut	3rd singular	oli vahvent, oli vahvennut	ei olt vahvent, ei olt vahvennut
1st plural	vahvenimma	emmä vahvenneet	1st plural	olimma vahvenneet	emmä olleet vahvenneet
2nd plural	vahvenitta	että vahvenneet	2nd plural	olitta vahvenneet	että olleet vahvenneet
3rd plural	vahveniit¹⁾, vahvenivat²⁾, vahvettii	evät vahvenneet, ei vahvettu	3rd plural	olivat vahvenneet	evät olleet vahvenneet, ei olt vahvettu
impersonal	vahvettii	ei vahvettu	impersonal	oli vahvettu	ei olt vahvettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vahvenisin	en vahvenis	1st singular	olisin vahvent, olisin vahvennut	en olis vahvent, en olis vahvennut
2nd singular	vahvenisit, vahveniist¹⁾	et vahvenis	2nd singular	olisit vahvent, olisit vahvennut	et olis vahvent, et olis vahvennut
3rd singular	vahvenis	ei vahvenis	3rd singular	olis vahvent, olis vahvennut	ei olis vahvent, ei olis vahvennut
1st plural	vahvenisimma	emmä vahvenis	1st plural	olisimma vahvenneet	emmä olis vahvenneet
2nd plural	vahvenisitta	että vahvenis	2nd plural	olisitta vahvenneet	että olis vahvenneet
3rd plural	vahvenisiit¹⁾, vahvenisivat²⁾, vahvettais	evät vahvenis, ei vahvettais	3rd plural	olisivat vahvenneet	evät olis vahvenneet, ei olis vahvettu
impersonal	vahvettais	ei vahvettais	impersonal	olis vahvettu	ei olis vahvettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vahvene	elä vahvene	2nd singular	oo vahvent, oo vahvennut	elä oo vahvent, elä oo vahvennut
3rd singular	vahvetkoo	elköö vahvetko	3rd singular	olkoo vahvent, olkoo vahvennut	elköö olko vahvent, elköö olko vahvennut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vahvetkaa	elkää vahvetko	2nd plural	olkaa vahvenneet	elkää olko vahvenneet
3rd plural	vahvetkoot	elkööt vahvetko, elköö vahvettako	3rd plural	olkoot vahvenneet	elkööt olko vahvenneet, elköö olko vahvettu
impersonal	vahvettakkoo	elköö vahvettako	impersonal	olkoo vahvettu	elköö olko vahvettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vahvenen	en vahvene
2nd singular	vahvenet	et vahvene
3rd singular	vahvenoo	ei vahvene
1st plural	vahvenemma	emmä vahvene
2nd plural	vahvenetta	että vahvene
3rd plural	vahvenoot	evät vahvene, ei vahvettane
impersonal	vahvettannoo	ei vahvettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vahveta	present	vahveneva	vahvettava
2nd	inessive	vahvetees	past	vahvent, vahvennut	vahvettu
2nd	instructive	vahveten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (vahvetkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vahvenommaa
	inessive	vahvenomas
	elative	vahvenomast
	abessive	vahvenomata
4th	nominative	vahvenomiin
	partitive	vahvenomista, vahvenomist

Synonyms

ramoittua, voimistua, vahvistua

Derived terms

vahvenoittaa

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 630

Veps

Etymology

From vahv +‎ -eta.

Verb

vahveta

to become stronger, to grow stronger

Inflection

Inflection of vahveta (inflection type 28/edeta)
1st infinitive	vahveta
present indic.	vahveneb
past indic.	vahveni
	present indicative	past indicative	imperative
1st singular	vahvenen	vahvenin	—
2nd singular	vahvened	vahvenid	vahvene
3rd singular	vahveneb	vahveni	vahvekaha
1st plural	vahvenem	vahvenim	vahvekam
2nd plural	vahvenet	vahvenit	vahvekat
3rd plural	vahvetas vahveneba	vahveniba	vahvekaha
sing. conneg.¹	vahvene	vahvenend	vahvene
plur. conneg.	vahvekoi	vahvenugoi	vahvekoi
	present conditional	past conditional	potential
1st singular	vahvenižin	vahvenuižin	vahvenenen
2nd singular	vahvenižid	vahvenuižid	vahvenened
3rd singular	vahveniži	vahvenuiži	vahveneneb
1st plural	vahvenižim	vahvenuižim	vahvenenem
2nd plural	vahvenižit	vahvenuižit	vahvenenet
3rd plural	vahvenižiba	vahvenuižiba	vahveneneba
connegative	vahveniži	vahvenuiži	vahvenene
non-finite forms
1st infinitive	vahveta
2nd infinitive		3rd infinitive
inessive	vahvetes	inessive	vahvenemas
instructive	vahveten	illative	vahvenemaha
participles		elative	vahvenemaspäi
present active	vahvenii	adessive	vahvenemal
past active	vahvenu	abessive	vahvenemat
past passive	vahvetud
¹ In imperative: used only in the second-person singular. The plural form is used with other persons.

References

Zajceva, N. G., Mullonen, M. I. (2007) “крепнуть, крепчать, окрепнуть”, in Uz’ venä-vepsläine vajehnik / Novyj russko-vepsskij slovarʹ [New Russian–Veps Dictionary]‎, Petrozavodsk: Periodika

vahveta

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

Derived terms

References

Veps

Etymology

Verb

Inflection

References

Wikious

Boobota

Sagapedia