vanhenoittaa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word vanhenoittaa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word vanhenoittaa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say vanhenoittaa in singular and plural. Everything you need to know about the word vanhenoittaa you have here. The definition of the word vanhenoittaa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvanhenoittaa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Ingrian

Etymology

From vanhen- +‎ -oittaa.

Pronunciation

Verb

vanhenoittaa

  1. Synonym of vanhentaa

Conjugation

Conjugation of vanhenoittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vanhenoitan en vanhenoita 1st singular oon vanhenoittant, oon vanhenoittanut en oo vanhenoittant, en oo vanhenoittanut
2nd singular vanhenoitat et vanhenoita 2nd singular oot vanhenoittant, oot vanhenoittanut et oo vanhenoittant, et oo vanhenoittanut
3rd singular vanhenoittaa ei vanhenoita 3rd singular ono vanhenoittant, ono vanhenoittanut ei oo vanhenoittant, ei oo vanhenoittanut
1st plural vanhenoitamma emmä vanhenoita 1st plural oomma vanhenoittaneet emmä oo vanhenoittaneet
2nd plural vanhenoitatta että vanhenoita 2nd plural ootta vanhenoittaneet että oo vanhenoittaneet
3rd plural vanhenoittaat1), vanhenoittavat2), vanhenoitetaa evät vanhenoita, ei vanhenoiteta 3rd plural ovat vanhenoittaneet evät oo vanhenoittaneet, ei oo vanhenoitettu
impersonal vanhenoitetaa ei vanhenoiteta impersonal ono vanhenoitettu ei oo vanhenoitettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vanhenoitin en vanhenoittant, en vanhenoittanut 1st singular olin vanhenoittant, olin vanhenoittanut en olt vanhenoittant, en olt vanhenoittanut
2nd singular vanhenoitit et vanhenoittant, et vanhenoittanut 2nd singular olit vanhenoittant, olit vanhenoittanut et olt vanhenoittant, et olt vanhenoittanut
3rd singular vanhenoitti ei vanhenoittant, ei vanhenoittanut 3rd singular oli vanhenoittant, oli vanhenoittanut ei olt vanhenoittant, ei olt vanhenoittanut
1st plural vanhenoitimma emmä vanhenoittaneet 1st plural olimma vanhenoittaneet emmä olleet vanhenoittaneet
2nd plural vanhenoititta että vanhenoittaneet 2nd plural olitta vanhenoittaneet että olleet vanhenoittaneet
3rd plural vanhenoittiit1), vanhenoittivat2), vanhenoitettii evät vanhenoittaneet, ei vanhenoitettu 3rd plural olivat vanhenoittaneet evät olleet vanhenoittaneet, ei olt vanhenoitettu
impersonal vanhenoitettii ei vanhenoitettu impersonal oli vanhenoitettu ei olt vanhenoitettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vanhenoittaisin en vanhenoittais 1st singular olisin vanhenoittant, olisin vanhenoittanut en olis vanhenoittant, en olis vanhenoittanut
2nd singular vanhenoittaisit, vanhenoittaist1) et vanhenoittais 2nd singular olisit vanhenoittant, olisit vanhenoittanut et olis vanhenoittant, et olis vanhenoittanut
3rd singular vanhenoittais ei vanhenoittais 3rd singular olis vanhenoittant, olis vanhenoittanut ei olis vanhenoittant, ei olis vanhenoittanut
1st plural vanhenoittaisimma emmä vanhenoittais 1st plural olisimma vanhenoittaneet emmä olis vanhenoittaneet
2nd plural vanhenoittaisitta että vanhenoittais 2nd plural olisitta vanhenoittaneet että olis vanhenoittaneet
3rd plural vanhenoittaisiit1), vanhenoittaisivat2), vanhenoitettais evät vanhenoittais, ei vanhenoitettais 3rd plural olisivat vanhenoittaneet evät olis vanhenoittaneet, ei olis vanhenoitettu
impersonal vanhenoitettais ei vanhenoitettais impersonal olis vanhenoitettu ei olis vanhenoitettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular vanhenoita elä vanhenoita 2nd singular oo vanhenoittant, oo vanhenoittanut elä oo vanhenoittant, elä oo vanhenoittanut
3rd singular vanhenoittakoo elköö vanhenoittako 3rd singular olkoo vanhenoittant, olkoo vanhenoittanut elköö olko vanhenoittant, elköö olko vanhenoittanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural vanhenoittakaa elkää vanhenoittako 2nd plural olkaa vanhenoittaneet elkää olko vanhenoittaneet
3rd plural vanhenoittakoot elkööt vanhenoittako, elköö vanhenoitettako 3rd plural olkoot vanhenoittaneet elkööt olko vanhenoittaneet, elköö olko vanhenoitettu
impersonal vanhenoitettakkoo elköö vanhenoitettako impersonal olkoo vanhenoitettu elköö olko vanhenoitettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vanhenoittanen en vanhenoittane
2nd singular vanhenoittanet et vanhenoittane
3rd singular vanhenoittanoo ei vanhenoittane
1st plural vanhenoittanemma emmä vanhenoittane
2nd plural vanhenoittanetta että vanhenoittane
3rd plural vanhenoittanoot evät vanhenoittane, ei vanhenoitettane
impersonal vanhenoitettannoo ei vanhenoitettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vanhenoittaa present vanhenoittava vanhenoitettava
2nd inessive vanhenoittajees past vanhenoittant, vanhenoittanut vanhenoitettu
instructive vanhenoittaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vanhenoittakaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vanhenoittamaa
inessive vanhenoittamaas
elative vanhenoittamast
abessive vanhenoittamata
4th nominative vanhenoittamiin
partitive vanhenoittamista, vanhenoittamist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 639
Wikious
Boobota
Sagapedia