vanheta

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

vanhenemassa

—

elative

vanhenemasta

—

illative

vanhenemaan

—

adessive

vanhenemalla

—

abessive

vanhenematta

—

instructive

vanheneman

vanhettaman

4th³

verbal noun

vanheneminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	vanhenemaisillani	vanhenemaisillamme
2nd	vanhenemaisillasi	vanhenemaisillanne
3rd	vanhenemaisillaan vanhenemaisillansa

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Verb

vanheta

inflection of vanhettaa:

Anagrams

ahventa

Ingrian

Etymology

From vanha (“old”) +‎ -eta. Akin to Finnish vanheta.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑnetɑ/,
(Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑnhetɑ/,
Rhymes: -ɑnet, -ɑnhetɑ
Hyphenation: van‧he‧ta

Verb

vanheta

Synonym of vanhoittua

Conjugation

Conjugation of vanheta (type 15/valeta, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanhenen	en vanhene	1st singular	oon vanhent, oon vanhennut	en oo vanhent, en oo vanhennut
2nd singular	vanhenet	et vanhene	2nd singular	oot vanhent, oot vanhennut	et oo vanhent, et oo vanhennut
3rd singular	vanhenoo	ei vanhene	3rd singular	ono vanhent, ono vanhennut	ei oo vanhent, ei oo vanhennut
1st plural	vanhenemma	emmä vanhene	1st plural	oomma vanhenneet	emmä oo vanhenneet
2nd plural	vanhenetta	että vanhene	2nd plural	ootta vanhenneet	että oo vanhenneet
3rd plural	vanhenoot¹⁾, vanhenevat²⁾, vanhetaa	evät vanhene, ei vanheta	3rd plural	ovat vanhenneet	evät oo vanhenneet, ei oo vanhettu
impersonal	vanhetaa	ei vanheta	impersonal	ono vanhettu	ei oo vanhettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanhenin	en vanhent, en vanhennut	1st singular	olin vanhent, olin vanhennut	en olt vanhent, en olt vanhennut
2nd singular	vanhenit	et vanhent, et vanhennut	2nd singular	olit vanhent, olit vanhennut	et olt vanhent, et olt vanhennut
3rd singular	vanheni	ei vanhent, ei vanhennut	3rd singular	oli vanhent, oli vanhennut	ei olt vanhent, ei olt vanhennut
1st plural	vanhenimma	emmä vanhenneet	1st plural	olimma vanhenneet	emmä olleet vanhenneet
2nd plural	vanhenitta	että vanhenneet	2nd plural	olitta vanhenneet	että olleet vanhenneet
3rd plural	vanheniit¹⁾, vanhenivat²⁾, vanhettii	evät vanhenneet, ei vanhettu	3rd plural	olivat vanhenneet	evät olleet vanhenneet, ei olt vanhettu
impersonal	vanhettii	ei vanhettu	impersonal	oli vanhettu	ei olt vanhettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanhenisin	en vanhenis	1st singular	olisin vanhent, olisin vanhennut	en olis vanhent, en olis vanhennut
2nd singular	vanhenisit, vanheniist¹⁾	et vanhenis	2nd singular	olisit vanhent, olisit vanhennut	et olis vanhent, et olis vanhennut
3rd singular	vanhenis	ei vanhenis	3rd singular	olis vanhent, olis vanhennut	ei olis vanhent, ei olis vanhennut
1st plural	vanhenisimma	emmä vanhenis	1st plural	olisimma vanhenneet	emmä olis vanhenneet
2nd plural	vanhenisitta	että vanhenis	2nd plural	olisitta vanhenneet	että olis vanhenneet
3rd plural	vanhenisiit¹⁾, vanhenisivat²⁾, vanhettais	evät vanhenis, ei vanhettais	3rd plural	olisivat vanhenneet	evät olis vanhenneet, ei olis vanhettu
impersonal	vanhettais	ei vanhettais	impersonal	olis vanhettu	ei olis vanhettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vanhene	elä vanhene	2nd singular	oo vanhent, oo vanhennut	elä oo vanhent, elä oo vanhennut
3rd singular	vanhetkoo	elköö vanhetko	3rd singular	olkoo vanhent, olkoo vanhennut	elköö olko vanhent, elköö olko vanhennut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vanhetkaa	elkää vanhetko	2nd plural	olkaa vanhenneet	elkää olko vanhenneet
3rd plural	vanhetkoot	elkööt vanhetko, elköö vanhettako	3rd plural	olkoot vanhenneet	elkööt olko vanhenneet, elköö olko vanhettu
impersonal	vanhettakkoo	elköö vanhettako	impersonal	olkoo vanhettu	elköö olko vanhettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vanhenen	en vanhene
2nd singular	vanhenet	et vanhene
3rd singular	vanhenoo	ei vanhene
1st plural	vanhenemma	emmä vanhene
2nd plural	vanhenetta	että vanhene
3rd plural	vanhenoot	evät vanhene, ei vanhettane
impersonal	vanhettannoo	ei vanhettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vanheta	present	vanheneva	vanhettava
2nd	inessive	vanhetees	past	vanhent, vanhennut	vanhettu
2nd	instructive	vanheten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (vanhetkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vanhenommaa
	inessive	vanhenomas
	elative	vanhenomast
	abessive	vanhenomata
4th	nominative	vanhenomiin
	partitive	vanhenomista, vanhenomist

Derived terms

vanhenoittaa

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 638

vanheta

Finnish

Pronunciation

Etymology 1

Verb

Conjugation

Synonyms

Antonyms

Derived terms

Further reading

Etymology 2

Verb

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

References

Wikious

Boobota

Sagapedia