vanheta

Hello, you have come here looking for the meaning of the word vanheta. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word vanheta, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say vanheta in singular and plural. Everything you need to know about the word vanheta you have here. The definition of the word vanheta will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvanheta, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Pronunciation

Etymology 1

From vanha +‎ -eta.

Verb

vanheta (intransitive)

  1. to age
  2. to expire
Conjugation
Inflection of vanheta (Kotus type 72/vanheta, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vanhenen en vanhene 1st sing. olen vanhennut en ole vanhennut
2nd sing. vanhenet et vanhene 2nd sing. olet vanhennut et ole vanhennut
3rd sing. vanhenee ei vanhene 3rd sing. on vanhennut ei ole vanhennut
1st plur. vanhenemme emme vanhene 1st plur. olemme vanhenneet emme ole vanhenneet
2nd plur. vanhenette ette vanhene 2nd plur. olette vanhenneet ette ole vanhenneet
3rd plur. vanhenevat eivät vanhene 3rd plur. ovat vanhenneet eivät ole vanhenneet
passive vanhetaan ei vanheta passive on vanhettu ei ole vanhettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vanhenin en vanhennut 1st sing. olin vanhennut en ollut vanhennut
2nd sing. vanhenit et vanhennut 2nd sing. olit vanhennut et ollut vanhennut
3rd sing. vanheni ei vanhennut 3rd sing. oli vanhennut ei ollut vanhennut
1st plur. vanhenimme emme vanhenneet 1st plur. olimme vanhenneet emme olleet vanhenneet
2nd plur. vanhenitte ette vanhenneet 2nd plur. olitte vanhenneet ette olleet vanhenneet
3rd plur. vanhenivat eivät vanhenneet 3rd plur. olivat vanhenneet eivät olleet vanhenneet
passive vanhettiin ei vanhettu passive oli vanhettu ei ollut vanhettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vanhenisin en vanhenisi 1st sing. olisin vanhennut en olisi vanhennut
2nd sing. vanhenisit et vanhenisi 2nd sing. olisit vanhennut et olisi vanhennut
3rd sing. vanhenisi ei vanhenisi 3rd sing. olisi vanhennut ei olisi vanhennut
1st plur. vanhenisimme emme vanhenisi 1st plur. olisimme vanhenneet emme olisi vanhenneet
2nd plur. vanhenisitte ette vanhenisi 2nd plur. olisitte vanhenneet ette olisi vanhenneet
3rd plur. vanhenisivat eivät vanhenisi 3rd plur. olisivat vanhenneet eivät olisi vanhenneet
passive vanhettaisiin ei vanhettaisi passive olisi vanhettu ei olisi vanhettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. vanhene älä vanhene 2nd sing. — —
3rd sing. vanhetkoon älköön vanhetko 3rd sing. olkoon vanhennut älköön olko vanhennut
1st plur. vanhetkaamme älkäämme vanhetko 1st plur. — —
2nd plur. vanhetkaa älkää vanhetko 2nd plur. — —
3rd plur. vanhetkoot älkööt vanhetko 3rd plur. olkoot vanhenneet älkööt olko vanhenneet
passive vanhettakoon älköön vanhettako passive olkoon vanhettu älköön olko vanhettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vanhennen en vanhenne 1st sing. lienen vanhennut en liene vanhennut
2nd sing. vanhennet et vanhenne 2nd sing. lienet vanhennut et liene vanhennut
3rd sing. vanhennee ei vanhenne 3rd sing. lienee vanhennut ei liene vanhennut
1st plur. vanhennemme emme vanhenne 1st plur. lienemme vanhenneet emme liene vanhenneet
2nd plur. vanhennette ette vanhenne 2nd plur. lienette vanhenneet ette liene vanhenneet
3rd plur. vanhennevat eivät vanhenne 3rd plur. lienevät vanhenneet eivät liene vanhenneet
passive vanhettaneen ei vanhettane passive lienee vanhettu ei liene vanhettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vanheta present vanheneva vanhettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vanhetakseni vanhetaksemme
2nd vanhetaksesi vanhetaksenne
3rd vanhetakseen
vanhetaksensa
past vanhennut vanhettu
2nd inessive2 vanhetessa vanhettaessa agent4 vanhenema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vanhetessani vanhetessamme
2nd vanhetessasi vanhetessanne
3rd vanhetessaan
vanhetessansa
negative vanhenematon
instructive vanheten —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive vanhenemassa —
elative vanhenemasta —
illative vanhenemaan —
adessive vanhenemalla —
abessive vanhenematta —
instructive vanheneman vanhettaman
4th3 verbal noun vanheneminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vanhenemaisillani vanhenemaisillamme
2nd vanhenemaisillasi vanhenemaisillanne
3rd vanhenemaisillaan
vanhenemaisillansa
Synonyms
Antonyms
Derived terms

Further reading

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Verb

vanheta

  1. inflection of vanhettaa:
    1. present active indicative connegative
    2. second-person singular present imperative
    3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

Ingrian

Etymology

From vanha (“old”) +‎ -eta. Akin to Finnish vanheta.

Pronunciation

Verb

vanheta

  1. Synonym of vanhoittua

Conjugation

Conjugation of vanheta (type 15/valeta, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vanhenen en vanhene 1st singular oon vanhent, oon vanhennut en oo vanhent, en oo vanhennut
2nd singular vanhenet et vanhene 2nd singular oot vanhent, oot vanhennut et oo vanhent, et oo vanhennut
3rd singular vanhenoo ei vanhene 3rd singular ono vanhent, ono vanhennut ei oo vanhent, ei oo vanhennut
1st plural vanhenemma emmä vanhene 1st plural oomma vanhenneet emmä oo vanhenneet
2nd plural vanhenetta että vanhene 2nd plural ootta vanhenneet että oo vanhenneet
3rd plural vanhenoot1), vanhenevat2), vanhetaa evät vanhene, ei vanheta 3rd plural ovat vanhenneet evät oo vanhenneet, ei oo vanhettu
impersonal vanhetaa ei vanheta impersonal ono vanhettu ei oo vanhettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vanhenin en vanhent, en vanhennut 1st singular olin vanhent, olin vanhennut en olt vanhent, en olt vanhennut
2nd singular vanhenit et vanhent, et vanhennut 2nd singular olit vanhent, olit vanhennut et olt vanhent, et olt vanhennut
3rd singular vanheni ei vanhent, ei vanhennut 3rd singular oli vanhent, oli vanhennut ei olt vanhent, ei olt vanhennut
1st plural vanhenimma emmä vanhenneet 1st plural olimma vanhenneet emmä olleet vanhenneet
2nd plural vanhenitta että vanhenneet 2nd plural olitta vanhenneet että olleet vanhenneet
3rd plural vanheniit1), vanhenivat2), vanhettii evät vanhenneet, ei vanhettu 3rd plural olivat vanhenneet evät olleet vanhenneet, ei olt vanhettu
impersonal vanhettii ei vanhettu impersonal oli vanhettu ei olt vanhettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vanhenisin en vanhenis 1st singular olisin vanhent, olisin vanhennut en olis vanhent, en olis vanhennut
2nd singular vanhenisit, vanheniist1) et vanhenis 2nd singular olisit vanhent, olisit vanhennut et olis vanhent, et olis vanhennut
3rd singular vanhenis ei vanhenis 3rd singular olis vanhent, olis vanhennut ei olis vanhent, ei olis vanhennut
1st plural vanhenisimma emmä vanhenis 1st plural olisimma vanhenneet emmä olis vanhenneet
2nd plural vanhenisitta että vanhenis 2nd plural olisitta vanhenneet että olis vanhenneet
3rd plural vanhenisiit1), vanhenisivat2), vanhettais evät vanhenis, ei vanhettais 3rd plural olisivat vanhenneet evät olis vanhenneet, ei olis vanhettu
impersonal vanhettais ei vanhettais impersonal olis vanhettu ei olis vanhettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular vanhene elä vanhene 2nd singular oo vanhent, oo vanhennut elä oo vanhent, elä oo vanhennut
3rd singular vanhetkoo elköö vanhetko 3rd singular olkoo vanhent, olkoo vanhennut elköö olko vanhent, elköö olko vanhennut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural vanhetkaa elkää vanhetko 2nd plural olkaa vanhenneet elkää olko vanhenneet
3rd plural vanhetkoot elkööt vanhetko, elköö vanhettako 3rd plural olkoot vanhenneet elkööt olko vanhenneet, elköö olko vanhettu
impersonal vanhettakkoo elköö vanhettako impersonal olkoo vanhettu elköö olko vanhettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vanhenen en vanhene
2nd singular vanhenet et vanhene
3rd singular vanhenoo ei vanhene
1st plural vanhenemma emmä vanhene
2nd plural vanhenetta että vanhene
3rd plural vanhenoot evät vanhene, ei vanhettane
impersonal vanhettannoo ei vanhettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vanheta present vanheneva vanhettava
2nd inessive vanhetees past vanhent, vanhennut vanhettu
instructive vanheten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vanhetkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vanhenommaa
inessive vanhenomas
elative vanhenomast
abessive vanhenomata
4th nominative vanhenomiin
partitive vanhenomista, vanhenomist

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 638
Wikious
Boobota
Sagapedia