vanhettaa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word vanhettaa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word vanhettaa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say vanhettaa in singular and plural. Everything you need to know about the word vanhettaa you have here. The definition of the word vanhettaa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvanhettaa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Pronunciation

Verb

vanhettaa (dialectal)

  1. (transitive, usually atelic, in common use dated) Alternative form of vanhentaa
    Vuas lapsen kasvattaa ja vanhuksen vanhettaa.
    A year makes a child grow and an oldie age.

Conjugation

Inflection of vanhettaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vanhetan en vanheta 1st sing. olen vanhettanut en ole vanhettanut
2nd sing. vanhetat et vanheta 2nd sing. olet vanhettanut et ole vanhettanut
3rd sing. vanhettaa ei vanheta 3rd sing. on vanhettanut ei ole vanhettanut
1st plur. vanhetamme emme vanheta 1st plur. olemme vanhettaneet emme ole vanhettaneet
2nd plur. vanhetatte ette vanheta 2nd plur. olette vanhettaneet ette ole vanhettaneet
3rd plur. vanhettavat eivät vanheta 3rd plur. ovat vanhettaneet eivät ole vanhettaneet
passive vanhetetaan ei vanheteta passive on vanhetettu ei ole vanhetettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vanhetin en vanhettanut 1st sing. olin vanhettanut en ollut vanhettanut
2nd sing. vanhetit et vanhettanut 2nd sing. olit vanhettanut et ollut vanhettanut
3rd sing. vanhetti ei vanhettanut 3rd sing. oli vanhettanut ei ollut vanhettanut
1st plur. vanhetimme emme vanhettaneet 1st plur. olimme vanhettaneet emme olleet vanhettaneet
2nd plur. vanhetitte ette vanhettaneet 2nd plur. olitte vanhettaneet ette olleet vanhettaneet
3rd plur. vanhettivat eivät vanhettaneet 3rd plur. olivat vanhettaneet eivät olleet vanhettaneet
passive vanhetettiin ei vanhetettu passive oli vanhetettu ei ollut vanhetettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vanhettaisin en vanhettaisi 1st sing. olisin vanhettanut en olisi vanhettanut
2nd sing. vanhettaisit et vanhettaisi 2nd sing. olisit vanhettanut et olisi vanhettanut
3rd sing. vanhettaisi ei vanhettaisi 3rd sing. olisi vanhettanut ei olisi vanhettanut
1st plur. vanhettaisimme emme vanhettaisi 1st plur. olisimme vanhettaneet emme olisi vanhettaneet
2nd plur. vanhettaisitte ette vanhettaisi 2nd plur. olisitte vanhettaneet ette olisi vanhettaneet
3rd plur. vanhettaisivat eivät vanhettaisi 3rd plur. olisivat vanhettaneet eivät olisi vanhettaneet
passive vanhetettaisiin ei vanhetettaisi passive olisi vanhetettu ei olisi vanhetettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. vanheta älä vanheta 2nd sing. — —
3rd sing. vanhettakoon älköön vanhettako 3rd sing. olkoon vanhettanut älköön olko vanhettanut
1st plur. vanhettakaamme älkäämme vanhettako 1st plur. — —
2nd plur. vanhettakaa älkää vanhettako 2nd plur. — —
3rd plur. vanhettakoot älkööt vanhettako 3rd plur. olkoot vanhettaneet älkööt olko vanhettaneet
passive vanhetettakoon älköön vanhetettako passive olkoon vanhetettu älköön olko vanhetettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vanhettanen en vanhettane 1st sing. lienen vanhettanut en liene vanhettanut
2nd sing. vanhettanet et vanhettane 2nd sing. lienet vanhettanut et liene vanhettanut
3rd sing. vanhettanee ei vanhettane 3rd sing. lienee vanhettanut ei liene vanhettanut
1st plur. vanhettanemme emme vanhettane 1st plur. lienemme vanhettaneet emme liene vanhettaneet
2nd plur. vanhettanette ette vanhettane 2nd plur. lienette vanhettaneet ette liene vanhettaneet
3rd plur. vanhettanevat eivät vanhettane 3rd plur. lienevät vanhettaneet eivät liene vanhettaneet
passive vanhetettaneen ei vanhetettane passive lienee vanhetettu ei liene vanhetettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vanhettaa present vanhettava vanhetettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vanhettaakseni vanhettaaksemme
2nd vanhettaaksesi vanhettaaksenne
3rd vanhettaakseen
vanhettaaksensa
past vanhettanut vanhetettu
2nd inessive2 vanhettaessa vanhetettaessa agent4 vanhettama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vanhettaessani vanhettaessamme
2nd vanhettaessasi vanhettaessanne
3rd vanhettaessaan
vanhettaessansa
negative vanhettamaton
instructive vanhettaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form vanhettaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive vanhettamassa —
elative vanhettamasta —
illative vanhettamaan —
adessive vanhettamalla —
abessive vanhettamatta —
instructive vanhettaman vanhetettaman
4th3 verbal noun vanhettaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vanhettamaisillani vanhettamaisillamme
2nd vanhettamaisillasi vanhettamaisillanne
3rd vanhettamaisillaan
vanhettamaisillansa

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia