vanhoittua

Hello, you have come here looking for the meaning of the word vanhoittua. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word vanhoittua, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say vanhoittua in singular and plural. Everything you need to know about the word vanhoittua you have here. The definition of the word vanhoittua will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvanhoittua, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Ingrian

Etymology

From vanha (old) +‎ -oittua.

Pronunciation

Verb

vanhoittua

  1. (intransitive) to age (grow old)

Conjugation

Conjugation of vanhoittua (type 1/ampua, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vanhoitun en vanhoitu 1st singular oon vanhoittunt, oon vanhoittunut en oo vanhoittunt, en oo vanhoittunut
2nd singular vanhoitut et vanhoitu 2nd singular oot vanhoittunt, oot vanhoittunut et oo vanhoittunt, et oo vanhoittunut
3rd singular vanhoittuu ei vanhoitu 3rd singular ono vanhoittunt, ono vanhoittunut ei oo vanhoittunt, ei oo vanhoittunut
1st plural vanhoitumma emmä vanhoitu 1st plural oomma vanhoittunneet emmä oo vanhoittunneet
2nd plural vanhoitutta että vanhoitu 2nd plural ootta vanhoittunneet että oo vanhoittunneet
3rd plural vanhoittuut1), vanhoittuvat2), vanhoituttaa evät vanhoitu, ei vanhoituta 3rd plural ovat vanhoittunneet evät oo vanhoittunneet, ei oo vanhoituttu
impersonal vanhoituttaa ei vanhoituta impersonal ono vanhoituttu ei oo vanhoituttu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vanhoituin en vanhoittunt, en vanhoittunut 1st singular olin vanhoittunt, olin vanhoittunut en olt vanhoittunt, en olt vanhoittunut
2nd singular vanhoituit et vanhoittunt, et vanhoittunut 2nd singular olit vanhoittunt, olit vanhoittunut et olt vanhoittunt, et olt vanhoittunut
3rd singular vanhoittui ei vanhoittunt, ei vanhoittunut 3rd singular oli vanhoittunt, oli vanhoittunut ei olt vanhoittunt, ei olt vanhoittunut
1st plural vanhoituimma emmä vanhoittunneet 1st plural olimma vanhoittunneet emmä olleet vanhoittunneet
2nd plural vanhoituitta että vanhoittunneet 2nd plural olitta vanhoittunneet että olleet vanhoittunneet
3rd plural vanhoittuit1), vanhoittuivat2), vanhoituttii evät vanhoittunneet, ei vanhoituttu 3rd plural olivat vanhoittunneet evät olleet vanhoittunneet, ei olt vanhoituttu
impersonal vanhoituttii ei vanhoituttu impersonal oli vanhoituttu ei olt vanhoituttu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vanhoittuisin en vanhoittuis 1st singular olisin vanhoittunt, olisin vanhoittunut en olis vanhoittunt, en olis vanhoittunut
2nd singular vanhoittuisit, vanhoittuist1) et vanhoittuis 2nd singular olisit vanhoittunt, olisit vanhoittunut et olis vanhoittunt, et olis vanhoittunut
3rd singular vanhoittuis ei vanhoittuis 3rd singular olis vanhoittunt, olis vanhoittunut ei olis vanhoittunt, ei olis vanhoittunut
1st plural vanhoittuisimma emmä vanhoittuis 1st plural olisimma vanhoittunneet emmä olis vanhoittunneet
2nd plural vanhoittuisitta että vanhoittuis 2nd plural olisitta vanhoittunneet että olis vanhoittunneet
3rd plural vanhoittuisiit1), vanhoittuisivat2), vanhoituttais evät vanhoittuis, ei vanhoituttais 3rd plural olisivat vanhoittunneet evät olis vanhoittunneet, ei olis vanhoituttu
impersonal vanhoituttais ei vanhoituttais impersonal olis vanhoituttu ei olis vanhoituttu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular vanhoitu elä vanhoitu 2nd singular oo vanhoittunt, oo vanhoittunut elä oo vanhoittunt, elä oo vanhoittunut
3rd singular vanhoittukkoo elköö vanhoittuko 3rd singular olkoo vanhoittunt, olkoo vanhoittunut elköö olko vanhoittunt, elköö olko vanhoittunut
1st plural 1st plural
2nd plural vanhoittukkaa elkää vanhoittuko 2nd plural olkaa vanhoittunneet elkää olko vanhoittunneet
3rd plural vanhoittukkoot elkööt vanhoittuko, elköö vanhoituttako 3rd plural olkoot vanhoittunneet elkööt olko vanhoittunneet, elköö olko vanhoituttu
impersonal vanhoituttakoo elköö vanhoituttako impersonal olkoo vanhoituttu elköö olko vanhoituttu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vanhoittunen en vanhoittune
2nd singular vanhoittunet et vanhoittune
3rd singular vanhoittunnoo ei vanhoittune
1st plural vanhoittunemma emmä vanhoittune
2nd plural vanhoittunetta että vanhoittune
3rd plural vanhoittunnoot evät vanhoittune, ei vanhoituttane
impersonal vanhoituttanoo ei vanhoituttane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vanhoittua present vanhoittuva vanhoituttava
2nd inessive vanhoittues past vanhoittunt, vanhoittunut vanhoituttu
instructive vanhoittuen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vanhoittukkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vanhoittummaa
inessive vanhoittumas
elative vanhoittumast
abessive vanhoittumata
4th nominative vanhoittumiin
partitive vanhoittumista, vanhoittumist

Synonyms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 639