vanketa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word vanketa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word vanketa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say vanketa in singular and plural. Everything you need to know about the word vanketa you have here. The definition of the word vanketa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvanketa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From vankka +‎ -eta.

Pronunciation

Verb

vanketa

  1. (intransitive) Synonym of vankistua

Conjugation

Inflection of vanketa (Kotus type 72*A/vanheta, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankkenen en vankkene 1st sing. olen vankennut en ole vankennut
2nd sing. vankkenet et vankkene 2nd sing. olet vankennut et ole vankennut
3rd sing. vankkenee ei vankkene 3rd sing. on vankennut ei ole vankennut
1st plur. vankkenemme emme vankkene 1st plur. olemme vankenneet emme ole vankenneet
2nd plur. vankkenette ette vankkene 2nd plur. olette vankenneet ette ole vankenneet
3rd plur. vankkenevat eivät vankkene 3rd plur. ovat vankenneet eivät ole vankenneet
passive vanketaan ei vanketa passive on vankettu ei ole vankettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankkenin en vankennut 1st sing. olin vankennut en ollut vankennut
2nd sing. vankkenit et vankennut 2nd sing. olit vankennut et ollut vankennut
3rd sing. vankkeni ei vankennut 3rd sing. oli vankennut ei ollut vankennut
1st plur. vankkenimme emme vankenneet 1st plur. olimme vankenneet emme olleet vankenneet
2nd plur. vankkenitte ette vankenneet 2nd plur. olitte vankenneet ette olleet vankenneet
3rd plur. vankkenivat eivät vankenneet 3rd plur. olivat vankenneet eivät olleet vankenneet
passive vankettiin ei vankettu passive oli vankettu ei ollut vankettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankkenisin en vankkenisi 1st sing. olisin vankennut en olisi vankennut
2nd sing. vankkenisit et vankkenisi 2nd sing. olisit vankennut et olisi vankennut
3rd sing. vankkenisi ei vankkenisi 3rd sing. olisi vankennut ei olisi vankennut
1st plur. vankkenisimme emme vankkenisi 1st plur. olisimme vankenneet emme olisi vankenneet
2nd plur. vankkenisitte ette vankkenisi 2nd plur. olisitte vankenneet ette olisi vankenneet
3rd plur. vankkenisivat eivät vankkenisi 3rd plur. olisivat vankenneet eivät olisi vankenneet
passive vankettaisiin ei vankettaisi passive olisi vankettu ei olisi vankettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. vankkene älä vankkene 2nd sing. — —
3rd sing. vanketkoon älköön vanketko 3rd sing. olkoon vankennut älköön olko vankennut
1st plur. vanketkaamme älkäämme vanketko 1st plur. — —
2nd plur. vanketkaa älkää vanketko 2nd plur. — —
3rd plur. vanketkoot älkööt vanketko 3rd plur. olkoot vankenneet älkööt olko vankenneet
passive vankettakoon älköön vankettako passive olkoon vankettu älköön olko vankettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankennen en vankenne 1st sing. lienen vankennut en liene vankennut
2nd sing. vankennet et vankenne 2nd sing. lienet vankennut et liene vankennut
3rd sing. vankennee ei vankenne 3rd sing. lienee vankennut ei liene vankennut
1st plur. vankennemme emme vankenne 1st plur. lienemme vankenneet emme liene vankenneet
2nd plur. vankennette ette vankenne 2nd plur. lienette vankenneet ette liene vankenneet
3rd plur. vankennevat eivät vankenne 3rd plur. lienevät vankenneet eivät liene vankenneet
passive vankettaneen ei vankettane passive lienee vankettu ei liene vankettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vanketa present vankkeneva vankettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vanketakseni vanketaksemme
2nd vanketaksesi vanketaksenne
3rd vanketakseen
vanketaksensa
past vankennut vankettu
2nd inessive2 vanketessa vankettaessa agent4 vankkenema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vanketessani vanketessamme
2nd vanketessasi vanketessanne
3rd vanketessaan
vanketessansa
negative vankkenematon
instructive vanketen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive vankkenemassa —
elative vankkenemasta —
illative vankkenemaan —
adessive vankkenemalla —
abessive vankkenematta —
instructive vankkeneman vankettaman
4th3 verbal noun vankkeneminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vankkenemaisillani vankkenemaisillamme
2nd vankkenemaisillasi vankkenemaisillanne
3rd vankkenemaisillaan
vankkenemaisillansa

Further reading

Wikious
Boobota
Sagapedia